Miten on vasta tiistai? Tuntuu vähintään torstailta. Repaleinen etäily jatkuu. Vähillä yöunilla jälleen, koska uni tulee silmään vasta kahden jälkeen ja kahdeksalta on Manuun liittyvä NEPSY-haastattelu.
Väsymys on harmillinen, kun kaikki ärsyttää ja harmittaa. Illan päälle lähden väkisin lenkille. Vauhti ok, syke myös, mutta hengitys kusee. Kylki kramppaa ja pistää kymmenen kilometrin jälkeen, joten päätän, että saa piisata.
Mukavaa, kun tulee syksy. En malta odottaa, että tämä painajaismainen vuosi päättyy.
Tässä kirjoituksessa on 88 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (22:45) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Sunnuntaitynkä
Levon kautta. Hieman sekava olo, en tiedä miksi. Ehkä neljä espressoa sunnuntaiaamun kahvihetkessä on hieman liikaa, se aiheuttaa tykytystä ja sekavuutta. Pitää muistaa pitäytyä normilattessa tulevina sunnuntaina.
On jotenkin mukavaa, että pystymme vaimon kanssa pitämään jokakeskiviikkoiset sushihetket ja jokasunnuntaiset kahvihetket. Tähän ei olla aina pystytty rahan vuoksi. Nyt on varaa arjen luksukseen.