Nukun huonosti, mutta pitkään. Eilisen ennätyslenkin vaikutukset näkyvät kropassa. Leposyke on pitkin yötä korkealla ja kropan lämpötila hieman koholla. Herään aamukahdeksalta, kun edelleen särkee päätä. Kai se on pakko ottaa se särkylääke, ajattelen. Otan 800 milligrammaa Buranaa ja painun takaisin pehkuihin.
Katkonaisten unien jälkeen on aika nousta puoliltapäivin, koska on lähdettävä hammaslääkäriin torstaisen lohkeamatapauksen johdosta. Osaavat hammaslääkärit saavat paikattua kohdan onnistuneesti, eikä toimenpide kestä kuin noin 20 minuuttia. Onneksi Suomessa osataan.
Loppupäivä onkin sitten erinäistä säätöä, toivottavasti myös pelailua. En ole pelannut videopelejä koko viikolla.
Minulla on jostain syystä jälleen sellainen ”app-levottomuus” päällä. Eli kilpailutan jatkuvasti erilaisia sovelluksia, ikään kuin en olisi tyytyväinen nykyisiin. En tiedä mistä se johtuu.
Ensi viikon kalenteri on kasattu. Viikosta tulee tiukka.
Ahdistus koittaa välillä puskea pintaan ilman mitään syytä. En anna sen häiritä.
Tässä kirjoituksessa on 158 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (17:31) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Lanit
Hektinen päivä. Aamuseitsemältä töihin, tarjousta tekemään, siitä suoraan palaveriin, toiseen, syömään ja taas palaveriin. Tämän jälkeen kodin kautta ajamaan kohti Mikkeliä, jossa järjestetään jokavuotiset JussiLANit.
Tänä vuonna teemme kenties ennätyksen kauppareissussa, noin puolituntia kauppaan sisään ja ulos. Kohteessa on autotalli yllättävän siistinä, mutta Internetin asentamisessa on haasteita, eikä piuhoja saada vedettyä päiväsaikaan. Nettiä ei ole pöytäkoneissa edes vielä puoli yhdeksältä.
Positiivisena yllätyksenä Harri tuo toisen Megaboomin, joten yhdistämällä kaiuttimet saadaan hyvät saundit aikaan. Kokki-Kokkinen grillaa iltasapuskaa.
Yllättävän viileä keli. Laitettava huppari päälle.
Toistaiseksi ahdistaa yllättävän vähän. Kuten viimekin vuonna, asuntoautoon pääsee nukkumaan. Parasta. Ehkä kohta päästään pelaamaan.
