Olen aivan poikki. Hyvällä tavalla. Viikossa on ollut paljon sisältöä. Tänään tajuan, että firma on aika iso jo, 16 ihmistä jatkuvasti tekemässä on tosi kova juttu. Ollaan paljon isompi kuin moni tämän alan yrityksistä Keski-Suomessa. Hieno saavutus.
Töistä lähtiessäni tokaisen Juhalle, että tänään on lenkkipäivä. Juha muistuttaa, että ei kannata hullutella. Tajuan itsekin, että jos juoksen 34km lenkin sunnuntaina, voi olla jalat koetuksella maanantain työmatkalla. Ehkä taidan lepäillä nyt perjantain ja juosta lauantaina.
Huh.
Tässä kirjoituksessa on 88 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (20:20) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Aikakoneessa
”Kuule Rolle, ei ole mikään ihme, että tulee migreeni. Selkäsi on S ja toinen jalka kolmisen senttiä toista pidempi.”, sanoo mestari-Shamaani Siekkisen Tino. Näen jopa kuvan rangastani. Ihan mutkallahan se on taas. Jostain syystä migreenini ei ole tullut aiemmin puheeksi, vaikka olen käynyt Tinolla kymmenen vuotta. Sain ohjeitakin vaivaan. Kiitos Tino! Viikon päästä uusiksi, sen verran ukko vänkkyrällään…
Liian kova vauhti. Miten tämä menee aina tähän, juuri tähän aikaan vuodesta? Tekemistä tulee vaan lisää ja lisää ja sitä on enemmän kuin ehtii tekemään. Delegoin ja delegoin ja silti pöytä ei tunnu tyhjenevän yhtään.
Huomenna pitkästä aikaa etäpäivä. Terapia ja tärkeä palaveri, joten mieluummin kotoa käsin, että ei mene ihan sekoiluksi.
En tiedä. Kunpa aika pysähtyisi hetkeksi. Haluan pois aikakoneesta.
