Sadepäivä. Lepopäivä. Pelipäivä. Koitan olla ahdistumatta liikaa, vaikka en pääsekään tällä viikolla treenitavoitteisiin. En pysty juoksemaan kuin etiopialainen Olympiakisoissa. Syyskuun Finlandia Maratonini tavoite on kuitenkin juosta 42.195 kilometrin matka ensimmäistä kertaa sen alle kuuden ja puolen tunnin, eli alle hyväksytyn rajan. Juoksen nopeimmillani todistetusti 10 kilometriä 53 minuuttia, eli jos vedän itseni piippuun niin 3 tuntia 43 minuuttia tasavauhdilla voisi olla ennätykseni. Mutta tällä nykytahdilla ja peruskunnolla se tulee todennäköisesti olemaan vähintään 4 ja puoli tuntia. Saa nähdä.
Tänään kuitenkin sataa ja myrskyää taukoamatta ja olen päättänyt olla sisällä. Ensimmäisen arkiviikon jälkeinen huiliviikonloppu. Tänä viikonloppuna on Hellsinki Metal Festival, Dark River Festival ja Flow Festival, kahdessa ensiksi mainituissa 90% suosikkiartistejani. Mutta ei, tänäkään vuonna ei ollut energiaa tai bufferia lähteä.
Ohjelmassa myös lisää Olympialaisia. Eri lajeja on mukavaa katsoa, kuten Breakdance.
Tässähän tämä taas menee kotosalla. Mukavaa, kun saa levätä.
Tässä kirjoituksessa on 167 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (17:01) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Arrgh
Ahdistava päivä. En tiedä, varmaan tämä työn paljous iskee taas. Tiedostettua ja hyväksyttyä, pitää olla vain entistä skarpimpi oman jaksamisen kanssa. Energiat on 0% juuri nyt.
Iltalenkki jää välistä, koska työpäivä venyy. Tänään on sellainen epäonnen varjo pään päällä. Siis ihan oikeasti, puhelut katkeaa kesken kaiken ilman mitään syytä, nettituttu ilmoittaa että koiransa tekee kuolemaa ja vettä alkaa sataa juuri sillä hetkellä kun astun ulos. Universumi ei pidä minusta tänään.
Aamun terapiasessio on rankka, liian rankka. Menee yliajalle, enkä huomaa mitään. Nyt on liikaa meneillään aivojen sisä- ja ulkopuolella.
Maha murisee. Illan päälle tilaan roskaruokaa mäkkäristä. Juuri nyt ei pysty muuhun.
