Herään lauantaipäivään puoliltapäivin, hyvin levänneenä. Lotta ja Veera ovat lähteneet Comic Coniin Tampereelle. En olisi voinut lähteä mukaan tällaisen lihamyllyviikon jälkeen, joten jäämme Manun kanssa kotiin. Poika on hieman harmissaan, olisi ollut niin paljon siistiä nähtävää.
Ei ole yhtään lenkkifiilis, mutta sää on hyvä ja lähden metsään juoksemaan. Syke tapissa, vatsaa vääntää, niveliin sattuu. Mikään ei ole OK, paitsi sää. Huomaa, että en ole ihan kunnossa. Kymppi tulee lönkyteltyä kuitenkin.
Someraivo kyllästyttää, siis lähinnä Lähi-Idän konflikti. En aio itse valita puolia, joten olen varmaan ”hiljainen hyväksyjä” sitten. Olkoon sitten niin. Ilman Israelia ei olisi montaakaan asiaa, esimerkiksi minua, vanhempani tapasivat siellä vapaaehtoistyössä taannoin. Konflikteissa on aina kaksi osapuolta, eikä kaikki ole niin yksinkertaista. Olen varmaan paha ihminen, kun nauran tällaisille jutuille.
Turhautumiseni aiheuttaa tällaisia ja tällaisia päivityksiä. Niin, tulispa meteoriitti. Loppuisi se ulina kerrasta. Sitä ennen kuitenkin hengitän. Pysyn erossa draamasta. Ja nyt menen syömään pizzaa.
Tässä kirjoituksessa on 177 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (18:39) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Kaikki menee putkeen
Hyvä päivä. Aivan täyskäännös eiliseen verrattuna. Nukun taas pitkään, mutta se ei haittaa. Ei kaduta Evil Dead Risen katsominen, sen verran hyvä. Tuntuu, että unirytmini on nyt kääntynyt normaaliin, kun en ole väkisin pakottanut sitä mihinkään muottiin. Eli normaalini on siinä kahdentoista ja kahdeksan välissä. Piste.
Aamulenkit ovat vaihtuneet päivälenkeiksi. Pyrin vähintään kävelemään joka päivä. Jos 10 000 askelta saisi aina täyteen, niin hyvä.
Illalla vuorossa Euroviisujen semifinaalin toinen osa. Toivottavasti Australian edustaja Voyager pääsee jatkoon. Olen tykännyt bändin musiikista jo yli vuosikymmenen ajan.
