Kääntelen syntikan nuppeja liian myöhään ja koko yö menee pyöriessä ja katsellessa tylsiä mikseripöytäunia. Työpäivä menee vähän turhankin vauhdikkaasti, mutta pääsen lähtemään normiaikaan eli kuuden jälkeen. Kotona jatkan heti siitä mihin sunnuntaina jäin biisin kanssa. En ole tehnyt musiikkia kunnolla kolmeen vuoteen. Tuntuu hyvältä.
Yht’äkkiä kello on puoli kaksitoista. Aika menee nopeasti, kun on mukavaa. Eikä ehdi edes ahdistua.
Tässä kirjoituksessa on 76 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (23:52) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Ailahtelevaisuutta
Kaunis päivä, mutta en ole käynyt tänään ulkona. Sen sijaan pelaan Overwatchia. Testailen joitakin pianoplugineita, mutta varsinaisia sävellyspuuhia ei jatkettukaan tänään. Ja Lotan ääni on hieman poissa, ilmeisesti pientä flunssaa.
Boneless kanansiipiä. Lisää pelailua. Iskee jäätävä päänsärky. Olen juonut liian vähän vettä tänään. Kaksi Buranaa auttaa.
Ahdistusta. Kuolemanpelkoa. Memento mori, kyllä minun pitäisi tämä jo osata. Täytän CORE-OM-setit, jotta saan terapian jatkoasiat kuntoon. Nopeasti se aika rientää. Sekin hirvittää. Taas on se kylmä kalman tunne.
Istahdan sängylle. Kasvit on kasteltu. Aurinko laskee ja valaisee koko asunnon. Kaunista.
Ei ihan niin optimi lauantai kuin olisi voinut olla. Fiilikset heitelleet liikaa. Kaipaan tasaisempaa.
Nyt luen kirjaa.
