Olisi mukavaa olla joskus toistamatta itseään, mutta näissä merkinnöissä on tämänkin kevään trendinä kaksi toistuvaa, keskeistä asiaa:
- Onpa kiire
- Menipäs koko päivä taas töissä
- Kylläpäs väsyttää
Töissä tapahtuu hyviä asioita, eikä ajankäyttö siellä haittaa. Välillä vain mietityttää, että onko juuri tämä päivä sellainen, jonka takana voisin seistä jos huomista ei jostain syystä tulisikaan. Vastaus on tänään ainakin, että ei ehkä olisi. Olisin halunnut tehdä ehkä jotain muutakin.
Teenpäs harjoituksen.
I would like you to write down three things or people you are grateful for. Don’t overthink it. Just three things or people or even places that come to mind. And write them down. Continue breathing deeply, as you complete your list.
And then I would like you to review each one individually. And as you do, you can visualize, or you can simply say: Thank you, thank you, thank you, as you receive this gift. Moving to each item on this list, and aknowledging and visualizing this gift on this day. And them moving on, once again, taking your journal and writing down three things or people you will be grateful for tomorrow. Without overhinking it, jot down people, things or even places that you will be grateful for tomorrow.
And once again, review each item individually…
Kirjoitan nämä tuohon alas. Kiitos päivästä. Nyt syön suklaalevyn.
Tässä kirjoituksessa on 241 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (22:28) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Arkussa
Miksi maanantaisin on aina sellainen olo kuin olisi herännyt kuolleista henkiin? Raskasta hengittää, vatsaa vääntää, pää ei toimi. Ahdistus on valtava ilman mitään erityistä syytä.
Aurinko paistaa ulkona, mutta sisällä ei. Olo on ankea. Saisipa levätä.
Toiveeseeni vastataan pian, sillä perjantaina ja maanantaina on pääsiäisvapaat. Tuli kuin tilauksesta.
