Valvon johonkin neljään asti. Jotenkin ei vain uni tule, vaikka väsyttää. Tullut koodattua menemään vaikka mitä firman rajapinnoista omiin keksintöihin. Kierrokset jatkuu.
Lauantain puolella heräilen jossain puolilta päivin. Päätän ottaa rennosti. En halua ajatella mitään ylimääräistä. Koneella istuskelua, pötköttelyä, musiikin kuuntelemista. Innostun vähän pimputtamaan pianoakin.
Yhdeksältä aion katsoa UMK-finaalin Lotan kanssa.
Mukava päivä.
Tässä kirjoituksessa on 70 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (19:49) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Rento perjantai
Kerrankin ihanan lyhyt, normaali perjantai.
Palataanpas hetkeksi päivän alkuun. Herään noin viiden tunnin yöunien jälkeen ja pääsen vaivoin lenkille. Jään lenkin jälkeen kotiin etäilemään. Aamu on vaikea, eikä pelkästään minulla itselläni. Hyppään kahdeksan puheluun, olen hieman kuutamolla, mutta saamme asiat käytyä läpi. Pupellan samalla aamupalajogurttia marjoilla. Omat palaverit ovat mukavan rentoja, mutta pysymme silti asiassa.
Ensimmäisen palaverin jälkeen ehdin hoitaa joitakin tärkeitä juoksevia asioita kun jo alkaa toinen. Kirjanpitäjän kanssa vierähtää reilu tunti nopeasti. Raha ja numerot ovat lempijuttujani.
Välissä vähän itkettääkin. Tällä viikolla on ilman mitään kummallista syytä kesken kaiken iskenyt paniikkia. On jotenkin absurdia, miten iso kontrasti syntyy eri tunnetilojen välille, etenkin silloin kun asiat ovat periaatteessa hyvin, mutta oma pää sanoo itsensä irti. Puhtaasti oma tilanteeni harvoin aiheuttaa mitään kummempia, mutta sitten kun kyseessä en ole ainoastaan minä, se on joskus menoa. Ahdistus voi syntyä odottamatta. Olen empaattinen, tunteva otus. Mutta eteenpäin on mentävä.
Sushia myöhäisellä lounaalla (kiitos Veera), sitten kamppeet kasaan ja toimistolle. Koodikatselmointi koko tiimillä, muutama irtotaski lennosta ja kupille. Nollasiiderin voimin Lucky Baldwiniin ja turinaa sen ”toisen perheen”, eli työporukan kanssa. Välissä vähän palvelinhässäkkää, mutta en ota pulttia. Termuxin ja Slackin välityksellä tekniikka pelaamaan ja jatkuu. Rento fiilis säilyy koko illan ja on mukava jutella ihmisille.
Puoli seitsemän aikaan mieleen tupsahtaa, että olen tosiaan ollut tällä viikolla pitkiä pätkiä töissä. On parempi huomioida perhettäkin joskus. Aika hyvästellä työkaverit, ystävät, ainakin tämän viikon osalta.
Kotona muut saavatkin sitten jakamattoman huomioni. Lapset selittävät suu vaihdossa päivästään ja vaimonkin kanssa tulee jauhettua. Tietokoneella en enää tänään viihdy, lokikirjatekstinkin päätän nakutella puhelimella.
Nyt kelpaa köllötellä. En aio juurikaan puuttua työjuttuihin ennen maanantaita. Lepo ja palautuminen on tärkeää. Ja rakkaat läheiset.
Hyvää viikonloppua!
