Päivä hurahtaa nopeasti. Onnistun pitämään työpäivän kevyenä. Toimistolle tulee iltapäivällä television asentajat. Databox näyttää töllöttimessä hienolta. Illalla lähden Fitness 24/7 -salille ostamaan elämäni ensimmäisen kuntosalijäsenyyden. Pahin ruuhka-aika, mutta respa on auki vain tällaisiin aikoihin. Haluan nimittäin käyttää Smartum-liikuntaetuani ja se onnistuu vain vastaanotolta.
Fitbodin treeni on muka vasta-alkajille sopiva. Hyvä kun pystyn pitämään puhelinta kädessä treenin jälkeen. Juoksumatto on mahtava, juoksen 18min/3km lenkin heti kärkeen.
Illalla viimeinen jakso Band of Brothersia. Varmaan kahdeskymmenes kerta kun olen katsonut sarjan läpi. Sitten unten maille…
Tässä kirjoituksessa on 107 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (23:13) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Parempi päivä
Nukun taas pitkään, mutta en yhtä pitkään kuin eilen. Päivä kuluu tietokoneen ääressä. En tee mitään kehittävää, paitsi listan rakentelua, jos sitä voi sellaiseksi laskea. Joulukuusessa on vihdoin koristeet ja valot, rouva kävi hakemassa. Rustalta 1. joulukuuta tilatut värivalot eivät ole saapuneet vieläkään. ”Toimitusaikamme on 5-10 arkipäivää. Varastollamme on tällä hetkellä ruuhkaa ja henkilökuntamme purkaa sitä täydellä teholla. Käsittelemme tilauksesi mahdollisimman pian.”, no, huomenna on yhdestoista päivä. Eipä vishiin.
Olen juossut tällä viikolla 20.6km/20km, mutta silti pääkoppani jotenkin nakuttaa, että pitäisi ylittää itsensä ja käydä vielä neljännen kerran. Vuosi sitten ei ollut meno yhtään tehokkaampi. Ja miksi aina tarvitsisi muka tehdä ”vielä paremmin”? Nyt loppuu tämä suorittaminen.
Muutenkin mentaliteettini on jotenkin ollut tehdä vapaa-ajankin asioita ”alta pois”. Se on hyvä periaate, mutta ei silloin kun ”alta pois”-asioita alkaa tehdä pakonomaisesti esimerkiksi syömisen ehdoilla. Ikään kuin en voi rauhoittua olemaan aloillani, ennen kuin kasvit on kasteltu, päiväkirja kirjoitettu, budjetti laskettu, kirja luettu ja niin edespäin… ei se ole elämää se, jos kaikki kivatkin asiat ovat vain ”alta pois” suoritettavia juttuja.
Yritän jatkossa viikonloppuisin olla rakentamatta liian tarkkaa suunnitelmaa tekemisille ja vaikka sitten ”unohtaa” jonkun tekemisen ihan tahallani. On tärkeämpää osata olla vain, kuin koko ajan tehdä jotain.