Seitsemältä ylös, hädin tuskin. Kuvittelen tulkin saapuvan kello 8:20 ja laitan itseni valmiiksi siihen mennessä. Mutta sitten tajuankin, että tulkki saapuu 8:50, joten jostain yllättäen saankin puoli tuntia lisää aikaa. Pitäisi huijata itseään näin arkenakin, niin tulee oltua oikeasti ajoissa joka paikassa. Ei taida kuitenkaan onnistua, kun ”tietää liikaa”.
Hotellilla cappucinoa. Kuuluu kuulemma aamiaiseen. Luulikohan hotellivieraaksi? Olen vain täällä vieraana… ilmainen kahvi kuitenkin kelpaa ja lähden kuuntelemaan kuntoutuksesta. Mielenkiintoista settiä. Tampereella tuntuu olevan hyvät oltavat toimintakeskuksessa. Kesken höpöttelyiden jaan vielä anekdootin Mastodoniin:
Kotiin päästessäni iskee ahdistus. Lapset ovat tietenkin sotkeneet, enkä voi pakkomielteisenä antaa asian olla. Pikasiivous ja koneelle koodaamaan. Mastodon ja Mastodon Bird UI saavat uutta päivitystä.
Loppupäivän voisi pelata tai katsoa vaikkapa elokuvan. Sunnuntaita on vielä jäljellä.
Tässä kirjoituksessa on 136 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (15:51) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Perus märehtimistä
Nukun yhdeksän tuntia ja kaksi minuuttia. Health Maten Sleep Score näyttää 95/100. Tuskin koskaan on ollut unet noin vihreällä. Nukahtaminen 00:54, herääminen 9:56. Varmaan jopa aika lähellä luonnollista unirytmiäni.
Aamu alkaa hyvällä fiiliksellä, mutta fiilis romuttuu pian. Hieman turbulenssia myötäelämisessä, mutta asiat saadaan onneksi puhuttua läpi. Ei mitään henkilökohtaista, vaikka siltä se usein tuntuukin. Kaikilla meillä on demonimme, ne pitää vaan kohdata.
Eniten harmittaa omista lenkkitavoitteista lipsuminen, sillä tänään on sama fiilis kuin torstaina. Vaikka unet ovat tärkeää, tunnen heränneeni taas liian myöhään lauantaihin. Pojan kaverilla on synttärit yhdeltätoista, eli pientä kävelyä tulee samalla harrastettua. Matkalla tulee mieleen, että olisin voinut laittaa lenkkivaatteet ja lähteä tästä suoraan juoksulenkille. Sinne meni taas aikaikkuna.
Kotona huomaan, että sauna on kuumana. En viitsi tuhlata sähköä ja lähteä nyt lenkille. Kello on jo kohta kaksitoista, tyhjällä vatsalla heikottaisi. Siispä, otan jääkaapista kylmän juoman ja painun saunaan.
Mietin vieläkin sitä lenkkiä. Saunan jälkeen märällä tukalla pakkaseen? Sitten muistan, että lenkkivaatteet ovat jääneet pyykkikoneeseen. Märillä vaatteilla, tyhjällä vatsalla ja märillä hiuksilla pakkaseen juoksemaan? Nyt on kyllä kaikki tähtien asennot kohdillaan…
Puren hammasta ja madallan tehtävälistani viikkotavoitteisiin ”Vähintään 4 juoksulenkkiä viikossa” muotoon ”Vähintään 4 juoksu- tai kävelylenkkiä viikossa”. Tällä viikolla menee juuri ja juuri täyteen, jos hyötyliikunta lasketaan.
Miksiköhän en pidä kävelyä minään? Jotenkin tuntuu, että se ei ole edes liikuntaa, kun sitä harrastaa joka päivä ihan ohimennenkin.
Tämän kirjoittamisen keskeytti bugi, jonka kanssa jäin jumiin. Lokikirjan CPT:n arkiston jälkimmäiset sivut heittävät 404. Jokin tässä on pielessä. Pirun säännölliset lausekkeet.
Täytyy syödä. Tänään en halua ottaa pulttia enää mistään. Pakko päästä rentoutumaan. Ehkä pelit kohta tulille. Tai jotain ihan muuta.