Kellot kääntyy ja sunnuntai muuttuu maanantaiksi. Huomaan olevani tolpillani vielä neljän aikaan yöllä. Jostain syystä ei tee mieli nukkua, onhan ensimmäinen lomapäivä ihan kulman takana. Koodailut ja The Boys Universeen sijoittuva Gen V -sarja vievät mennessään. Täydellistä nollaamista.
Unta reilu kymmeneen eli sellaiset kuusi tuntia. Vähän liian vähän, mutta en viitsi nukkua koko päivää. Hidas ”aamu”, aamupalaa ja sitten juoksemaan. Kahdeksan kilometriä menee leikiten ja ehdin hyvin juosta sekä sataman että Harjun läpi ennen auringon laskemista. On viileä pakkaskeli ja hengitys höyrystyy. Mukavaa.
Lenkillä ei ole mukana kuulokkeita, koska nuo perkeleet ovat taas mystisesti hävinneet.
On toisaalta mukavaa vetää tunnin lenkki ilman äänikirjan papatusta tai musiikkia. Ajatukset ja luonto vievät mennessään. Sykettä ja hikeä pintaan. Raikas hapekas ilma. Työläiset palaamassa kotiin työpaikoiltaan. Metsäpolun tunnelmaa. Huolet unohtuvat hetkeksi.
Kotona iskee raha-ahdistus niistä kuulokkeista. Jotkut olisi hyvä olla. Sisällä on kyllä isosankaisia ja niillähän pärjää. Mutta pidemmille lenkeille ja ulkoiluun kiinnostaisi hommata jotkut vähän paremmat, joilla voisi vaikka soittaa puheluitakin jatkossa.
En oikein tiedä mistä raha-ahdistus kumpuaa. Varmaan epästabiilista menneisyydestä ja veloista. Asioiden ostamisesta tulee aina huono omatunto, vaikka kukaan ei olekaan läksyttämässä. Minä itse päätän mitä rahoillani teen ja riitää, että olen suunnitelmallinen. Mutta mistä tämä ahdistus sitten?
Ensimmäinen lomapäivä on ideaali, mutta tätä ilta-ahdistusta en olisi kaivannut. Ehkä se tästä purkautuu.
Tässä kirjoituksessa on 250 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (17:34) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Sunnuntaisekavuus
Sekava fiilis. Pääni jotenkin hakee jotain selkeyttä tähän hommaan, sitä saamatta. Päivä on kaunis. Sankka noin viikon kestänyt sumuverho on väistynyt ja aurinko paistaa. Talviaika on täällä ja kelloja on käännetty tunti taaksepäin. Ilmankos tuntuu siltä, että on niin aikaisin hereillä.
Kymmenen maissa kierrämme järven Juhan kanssa. Klassinen Wozniak & Jobs -juttelutuokio liiketoiminnasta ja elämästä. Aina virkistävää.
Nyt on Halloween-viikonloppu. En minä noista amerikkalaisista kotkotuksista yleensä välitä, paitsi korkeintaan leffojen osalta. Taisi jäädä tämän vuoden Halloween-leffamaratoni pitämättä. En tiedä onko fiilistä edes. Jotenkin lattea ja outo fiilis? Ahdistaa hieman, mutta ei liikaa. Enkä oikein taas tiedä mikä ahdistaa.
Maalaushommat on tehty. Iso urakka takana. Hyvät yöunet alla. Minkään ei pitäisi olla pielessä. Overwatch 2 ei oikein nyt lähde tänään. Vaikka pidän pelistä, myönnän sen puutteet.
Melankolia iskee.
Otan kahvia kerätäkseni ajatukset. Pandoran Relaxation Radio soimaan. Eiköhän tämä tästä.
