Terapeuttini mielestä olen liian armoton itselleni. Hän suosittelee, että höllennän henkilökohtaisia tavoitteitani, koska olen valmiiksi sen verran kuormittunut. Listataanpas asioita, joita tällä hetkellä teen, jotka lisäävät vastuitani:
- Projektityöskentely, speksaus
- Markkinointi
- Tiimin vetäminen
- Asiakkuudet, asiakasviestintä, asiakaspalvelu
- Myynti, lisämyynti
- Sysop, palvelimet
- Stack, työkalujen kehitys
- Yleinen liiketoiminta, yrittäminen
- Numerot, seuranta ja kassavirta
- Laskutus, kirjanpito, talous (töissä ja kotona)
- Vaimon asiat, puhelut, Kela
- Lasten asiat, kouluasiat, huolet ja murheet, nukkumaanmeno
Henkilökohtaiset tavoitteet: Lukeminen joka päivä vähintään puoli tuntia- Henkilökohtaiset tavoitteet: Päivittäinen päiväkirja
Lenkki 4 kertaa viikossa- Henkilökohtaiset muut tavoitteet
Onhan se älytöntä, että luen väkisin kirjaa puoli tuntia joka päivä, vaikka silmät hädin tuskin pysyvät auki. Tai ruoskin itseäni missatusta juoksulenkistä, kun hädin tuskin olen päässyt aamulla ylös sängystä.
Tässä on yhdelle miehelle liikaa. Nautin siitä mitä teen, mutta pitää yrittää levätä. Aina sama laulu, mutta ihan oikeasti. Jotain rotia saatava tähän touhuun.
Tänään on ollut suorastaan kamala päivä. Stressi ja kiire näkyy nyt. Pääsen töistä kotiin vasta klo 20. Huokaus.
Terapeuttini on oikeassa. Ei ole pakko lukea tai lenkkeillä joka päivä. Molemmat jäävät nyt määrittelemättömälle tauolle samoin kuin kirja- ja musaprojekti aiemmin. Liika on liikaa.
Usherin talon tuho tuli Netflixiin. Tätä on odotettu. Mike Flanangan on yksi lempiohjaajistani, hän ei vain osaa tehdä toislaatua. Nyt kelpaa.
Tässä kirjoituksessa on 254 sanaa.
Vuosi sitten tänä päivänä
Kaikki menee pieleen
Huonojen unien kierre jatkuu. Varmaan toista viikkoa univajetta. Käyn aamulenkillä, kolmisen kilometriä peruskestävyyshölkkää. Granola on loppu. Jogurttia ja marjoja. Kahvia. Ei oikein pää herää työntekoon, mutta aloittelen. Tulee tehtyä kaikenlaista sälää, yksi auditointi. Se kuuluisa huono omatunto siitä, että ei ehdi koodata tarpeeksi. Saan silti niin paljon aikaan, mutta en jostain syystä pidä tekemistäni minään. Töissä on ihan liikaa vauhtia nyt. Vastahan aloitin työt ja kello on jo vaikka mitä? Ei hitto.
Etäpäivänä on mukavaa, kun saa enimmäkseen olla rauhassa, mutta tänään ei mieliala todellakaan ole ollut kohdillaan. Kaikki ärsyttää ja turhauttaa. Soitan lounastauolla pianoa pyrkiäkseni nollaamaan tilanteen. Se tuntuu hyvältä hetken. Kuvaankin jotain pätkää Instagramiin. Lauleskelen itsekseni. Sitten muistan, että olen ihan paska musiikillisesti. Puhun itsestäni vähän liikaakin pahaa ja paikkaansapitämättömiä asioita. Miksihän lyttään itseäni niin paljon? Itsetunto, se ei kasva ikinä normaalille tasolle.
Lastu-kuoret tuli. Heti ne paikalleen laittaessani muistan, että käytän Androidin reunaeleitä. Eihän tuollainen kotelo moisten kanssa toimi, kun sormi raapii koko ajan muovireunusta… ärsytys lisääntyy. Päätän jatkaa naarmun kanssa elämistä. Ihan vitun sama.
Tytär kertoo, että puhelimen näyttö liukuu pois paikaltaan. Ei olisi millään rahaa nyt tämmöiseen. Robotti-imuri huutaa Internal Server Error: Reset robot. Manu itkee harmistustaan ties mistä. Kaikki menee nyt jotenkin pieleen. Mikään ei toimi. Tulispa meteoriitti. Tulispa joku ja tappais. Ei tämä tästä.
Näitäkin päiviä on. Mitenhän tästä ahdistuksesta taas pääsisi eroon? Pistän jotain kauhua pyörimään. Tai pelaan. Vaihdan nyt vapaalle ja nollaan kunnolla.
