Sunnuntain perinteinen kahvilahetki vaimon kanssa. Kun ummet ja lammet on höpötelty, mietimme tulevaisuutta ja itseemme sijoittamista. Rahaa on jonkin verran, mutta emme elä ikuisesti. Pitäisikö siihen rajalliseen aikaan panostaa, pohdimme. Kysyn vaimolta, milloin menemme sinne Unikulmaan, mille päivälle laitetaan kalenteriin? Hän vastaa, että vaikka heti. Selvä. Tilaan saman tien taksin. Onhan tästä puhuttu.
Olen tutustunut Unikulmaan aiemmin ja miettinyt tätä asiaa varmasti jo vuosia. Nykyinen jenkkisänkymme on yli 10 vuotta vanha ja jo ostaessamme se oli käytetty. Muistan, että sänky maksoi sata euroa. Hintaansa nähden se on ollut erinomainen ja ostimme sen hyvässä kunnossa. Mutta enää se ei ole kovin priimaa, enkä suoraan sanottuna jaksaisi koluta mitään perussänkyjä. Nukun muutenkin niin huonosti, joten tällä kertaa homma kerralla kuntoon, kun siihen on jopa varaakin.
Unikulman myyjä on mukava ja kertoo heti alkuun yrityksestä ja sen juurista. Perusidea on vähän kuin meillä Dudella, myyvät palvelua ja laatua, eivät vain tuotetta. Jotenkin hienosti sanottu, ”Emme myy sänkyjä, vaan laadukasta unta ja hyvinvointia”. Perus huonekaluliikkeillä ei ole fysioterapeutteja hommissa tai tieteeseen ja terveyteen pohjaavaa metodologiaa taustalla. Unikulma on kuin sänkyjen räätäli. Aivan kuin itse en yrittäjänä myy vain verkkosivuja, vaan aikaa kestävää suunnittelua ja tekniikaa, räätälöitynä asiakkaalle. Enemmänkin pitkälle tähtäimelle mietittyä priimaa kuin mitään perus Jysk-bulkkikamaa. Vähän kuin iPhone vs. Huawei. Tästäpä saankin hyvän blogi-idean, joten kannattaa seurata, jos vaikka innostun kirjoittelemaan: dude.fi/blogi.
Parin tunnin setti, kummankin kropan mittaukset ja molemmille omat räätälöidyt patjat, kaupan päälle ergonomiset tyynyt, petauspatja ja sitten vielä sängynpäätyä katsomaan. Väriä ja materiaalia myöten saamme valita kaiken. Parin aanelosen tilauksen loppusumma kohoaa niin korkeaksi, että en uskalla kirjoittaa sitä tähän. Tilanne on nykyään kuitenkin sellainen, että perse kestää, juuri ja juuri. Käsiraha pöytään ja menoksi. Tätä on mietitty, tämä on sijoitus seuraavalle parille vuosikymmenelle. Näin ainakin jankkaan itselleni, jotta ahdistaisi vähemmän.
Kaupat tuli, kiinni veti. Huippaa. Se johtuu joko rahanmenosta tai siitä, että tuli skipattua lounas. Siispä, pizzat tilaukseen.
Teen valmiiksi ensi viikon kalenterin. Se on ihan täynnä. Väliin ei mahdu taaskaan yhtään tyhjää slottia, mutta ainakaan hommia ei näillä näkymin kerry iltamyöhään. Saan toivottavasti jopa hard stoppeja 16-17 aikaan.
Aikataulutan myös uudestaan aamu- ja iltalenkit. On starttava tätäkin puolta käyntiin, nyt kun pari viikkoa on toipuiltu koronasta. Pakko saada liikuntaa ja homma rokkaamaan.
Huomenna on ainakin käytävä Unikulmalla vielä varmistamassa pari asiaa. Eiköhän tämä tästä taas lähde rullaamaan. Olo on optimistinen.
Tässä kirjoituksessa on 460 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (19:12) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Kotiasiat kunnossa
Herään joskus viiden aikaan. Vaimo on herännyt ajossa. Häntä selvästi jännittää Tampereen reissu. Siellä on jokin kuurosokeiden peliviikonloppu. Meinaan saada sydänkohtauksen, kun kuudelta vaimon uusi tärinällä toimiva herätyskello lähtee käyntiin. Koko sänky tärisee. No, ainakin huomaa jatkossa. Saattaisi olla hyötyä itsellenikin vaikeina aamuina?
Saan silmät auki vasta kunnolla joskus kymmenen aikaan. Talo tuntuu tyhjältä ilman Veeraa, en ole tottunut siihen että hän on muualla, koska hän on aina kotona. Syömme lasten kanssa aamupalan ja sitten lähden nuorimmaisen kanssa ostamaan kavereilleen syntymäpäivälahjaa. Tästä jatkamme suoraan uimahallille.
Minulla on mennyt ohi, että AaltoAlvarin kylpyläosasto, pore-, koski- ja aaltoallas sekä aaltosali ovat kaikki suljettu peruskorjauksen vuoksi. Käytännössä lillumme siis 0,9m altaassa pojan kanssa. Yritän opettaa poikaa uimaan, mutta hän on niin arka että itku tulee. En viitsi pakottaa. Opetan perustekniikoita puolisen tuntia ja loppuajan pelleilemme. Mukavaa isä-poika-aikaa. Lähdemme saunaan polskittuamme puolisentoista tuntia.
AaltoAlvariin on avattu myös uusi kahvila, tänään ensimmäistä päivää auki. Berliininmunkkeja ei löydy, mutta otamme dallasmunkit. Minulle kahvia, pojalle Jaffaa. Tässä kohtaa on mukava vain istua hiljaa ja keskittyä hetkeen. Täydellinen munkki. Carpe diem.
Kotimatkalla Manuun iskee harmistus, kun pitää taas kävellä. Kävelymatka menee kuitenkin nopeasti. En viitsi hypätä bussiin parin kilometrin takia.
Alamme kotiin tullessa tekemään Lotan kanssa makaronilaatikkoa, joka onkin tällä kertaa yllättävän hauskaa puuhaa. Lottakin toteaa, että onpa kiva tehdä isin kanssa ruokaa ja meidän pitäisi tehdä tätä useamminkin. Palaute kuulostaa hyvältä, sillä esiteini-ikäisen kanssa elämä ei aina ole ollut helppoa.
Lapset ovat hyvällä tuulella, makaronilaatikkokin on kuulemma parasta ruokaa ikinä. Robotti-imuri moppaa ja imuroi. Mukava lauantai omassa rauhassa. Tulethan vaimoseni kuitenkin pian ja turvassa kotiin. Ensi yö tulee tuntumaan yksinäiseltä, mutta kerrankos sitä näin. Pitää ottaa tästä koti-isä-viikonlopusta kaikki ilo irti.
Hyvää viikonloppua!
