Nukun huonosti, taas. Stressaa. Univajetta kertynyt yöltä +1.4 tuntia, yhteensä kumuloitunut 8.6 tuntia. Joo, tiedän, ei se oikeasti sillä tavalla ”kerry”, eikä ”univelkaa” ole olemassakaan, mutta numero kertoo jotain viime ajan nukkumisesta.
Aamukahdeksaan toimistolle. Työpisteen muutto.
Työpäivä sujuu vauhdikkaasti. Kaima aloittaa TETissä, mukavaa. Erittäin, erittäin osaava kaveri, jolla on lupaava tulevaisuus.
Viikko on aivan liian hullu aikataulullisesti, mutta lusitaan nyt. 8-19 työpäivä. Uusi näyttö töissä saa aikaan näyttökuumeen myös kotona. Ilta meneekin haaveillessa. Joku tällainen ehkä, joku sellainen jossa on IPS, vähintään 144hz, 4K tai isompi, NVIDIA G-Sync ja hinta alle 600 euroa. Ehkä säästän ne rahat kuitenkin johonkin järkevämpään. Lenovo G34w-10:ssäni häiritsee ainoastaan hieman himmeä kirkkaus, mutta mitä voi 165 euron näytöltä odottaakaan (Black Friday -alennus, normisti 499 €).
Päivän päätteeksi noudan Postin automaatilta joitakin viikkoja sitten tilaamani kalilin TEMPUR Ombracio SmartCool™-tyynyn kylkinukkujalle, jota kiropraktikkoni Tino suositteli aiemmin. Toivotaan, että tämä auttaa edes hieman. Hyvää yötä.
Tässä kirjoituksessa on 175 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (22:37) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Aika
Sunnuntait ovat positiiviisia päiviä. Sama kaava jatkuu kuin aiempinakin sunnuntaina. Nopeasti vilkaisin mitä olen kirjoittanut viime sunnuntaina, sitä edeltävänä ja sitä edeltävänä. Kyllä ihmisen pää on kummallinen. Vaikka luulemme tietävämme esimerkiksi ajasta ja sen kulusta, pää ei pysy mukana. Aikakäsitys on subjektiivinen ja laahaa aina perässä.
Aika on hämmentävä elementti. Tutkimusten mukaan ihmisen tietoisuus laahaa puoli sekuntia ulkomaailman tapahtumien jäljessä, mutta tajunta kuitenkin ikään kuin ajastetaan takaisin tosiaikaiseksi, niin että henkilö uskoo kokeneensa aistimuksen yhtä aikaa sen aiheuttaneen ärsykkeen kuten kosketuksen kanssa.
Psykologi William Jamesin (1842–1910) mukaan ihminen tuntee kokemuksen virrassa noin 12 sekuntia kestävän ”näennäisen nykyhetken”, kun taas Filosofi René Descartes taas piti aikaa välittömien nykyhetkien sarjana. Filosofi J. M. E. McTaggartin (1866–1925) mukaan aikaa ei ole olemassa.
Minun mielestäni aika on oleellinen osa tätä elämää. Välillä se tuntuu kulkevan hitaasti, välillä nopeasti. Englantilainen tieteilijä Adam Hart-Davis on tutkimuksillaan todentanut, että vanhoista ihmisistä aika tuntuu usein kuluvan nopeammin kuin nuoremmista, joka liittyy siihen, että nuori ihminen saa vanhaa enemmän uusia kokemuksia, jotka jäävät muistoina mieleen.
Lenkkisaunan jälkeen istun saunassa hiljaa ja yksin. Autuaan seesteinen olo, mistään ei kuulu ääntäkään siihen asti kun heitän kiukaalle lisää löylyä. Löylyvesi sihahtaa ja jäljelle jää vain höyryä, joka sekin haihtuu muuttuen kuumaksi ilmaksi. Aika tuntuu hetkeksi pysähtyneen. Nykynuoriso, kuten 13-vuotias tyttäreni, ei jaksa istua saunassa enää nykyään. Keskivertonuori varmaan tulisi hulluksi, jos pitäisi olla minuutinkin erossa älypuhelimestaan. Kaikkea sitä. Ja minä kun luulin olevani teknologiaorientoitunut ihminen.
Eilen jorisin jäljellä olevan elinajan käyttämisestä. Haluan saavuttaa asioita riittävän ajoissa, jotta ehdin nauttia hedelmistä vielä pitkän aikaa. Siksi panostan nykyään täysillä hyvinvointiini, joka tulee muunmuassa yrityksen vauhdittamisen muodossa. Aika on kaikista tärkein ja rajallisin valuuttamme. Käyttäkäämme se siis niin hyvin kuin suinkin osaamme.