Otin Sunsaman käyttöön uudelleen. Käytin sovellusta viimeksi vuonna 2022 (blogikirjoitus: Sunsama – Työkalu tehtävien ja kalenterin organisointiin), sen jälkeen siirryin Akiflowhin (blogikirjoitus: Akiflow – Astetta parempi sovellus tehtävien ja kalenterin hallintaan), josta puuttui kokonaan alatehtävät ja toimiva mobiilisovellus, joten siitä syystä siirryin TickTickiin (blogkirjoitus: TickTick – Tehtävälista aikataulutettuna viikkokalenteriin).
Nyt olen palannut alkuun.
Näin retrospektiivisti ajateltuna Sunsama taitaa olla sittenkin sovelluksista nappivalinta, muunmuassa seuraavista syistä.
- Sunsama ohjaa paremmin ajankäyttöä, sillä jokaiselle tehtävälle laitetaan aika, jonka uskoo käyttävänsä tehtävään, ja ajan, jonka oikeasti käyttää tehtävään
- Työpäivän alussa tulee oikeasti tarkkaan suunniteltua päivä ja viikko, sillä Sunsama kysyy ”mitäs tänään tehtäisiin?” ja kertoo kaikki tehtävät asiat. Samoin työpäivän päätteeksi Daily Shutdown auttaa reflektoimaan päivää (itse asiassa juuri tämä reflektointi on kirjoitettu Sunsamaan)
- Työpäivän lopussa tulee mietittyä mitä sai oikeastaan aikaan
- Tehtävät eivät hautaudu massaan, sillä ne ovat ”isompia” ja ne on pakko aikatauluttaa tai lisätä ”Backlogille”
- Tagien ja muun sijaan tehtäville määritellään oikea kesto, joka luo selkeyttä.
- Jos tehtävästä tulee iso möhkäle, samaa tehtävää voi pilkkoa jopa eri päiville ja ajankohtiin niin, ettei synny duplikaatteja. Tämä on uniikki ominaisuus Sunsamassa.
- Sovellus on kehittynyt ajan saatossa paremmaksi ja paremmaksi, pahimmat lastentaudit on selätetty. Se ei ole enää hidas, vaan supernopea. Tai sitten se on M1 Macbookin ansiota. Joka tapauksessa, hyvä näin.
- Mobiilisovellusta on paranneltu ja se on parempi kuin Akiflown. Toisaalta mobiilissa ei tehtäviä muutenkaan yleensä suoriteta, joten ”companion app” ei haittaa. Mutta näyttää siltä, että Sunsaman mobiiliappis riittää hyvin, sillä voi tehdä kaiken tarpeellisen lennosta. Nykyään käytän iPhonea ja ainakin siinä mobiilisovellus on yliveto.
- Voi kuinka kaipasinkaan tilastoja! Sunsama tilastoi kaiken jotenkin ihanan selkeästi. TickTickin tilastot keskittyvät suoritettujen tehtävien määrään, kun taas Sunsama keskittyy ajankäyttöön, joka on se oleellisin juttu. Sunsaman statsit vastaavat kysymyksiin: ”Kuinka paljon käytin aikaa eri asioihin tänään verrattuna suunnitelmaan?” ja ”Mitä asioita tein tänään ja kuinka paljon?”. TickTickin statsit kertovat ”Teit 15 tehtävää tänään, joka on 5 vähemmän kuin eilen”, joka ei kerro yhtään mitään. Tehtävät eivät ole keskenään samanarvoisia, mutta aikaa voi mitata luotettavammin.
- Sunsama säilyttää näkyvissä suoritetut tehtävät ja näyttää päivän päätteeksi kaikki mitä on tehty. Nämä tuovat onnistumisen fiiliksiä.
- Sunsama sisältää älyä. Jos suoritan tehtävän ajoissa tai se menee yliajalle, Sunsama järkkäilee kalenteria. Tämä on kiva ominaisuus, sillä järkkäily yleensä osuu.
- Sunsaman kalenteri-integraatio on mainio, sillä tärkeät tehtävät blokkaavat ajan kalenterista jolloin Google Appointmentsilla ei voi varata niiden päälle palavereita JA kalenterimerkinnöistä saa myös tehtäviä. Eli toimii molempiin suuntiin. TickTickin ja Akiflown kalenteriominaisuus ei ole yhtä hyvä.
- Myös alatehtäville pystyy arvioimaan ajat, jotka lasketaan yhteen päätehtävän aikaan.
- Mahtava focus-mode, joka näyttää tehtävän ja siihen kuluneen ajan isona, tukee muistiinpanoja, alatehtäviä, linkkejä, jne. Focus mode näkyy myös oikeassa ylälaidassa koko ajan päällä niin että tietää mihin pitää keskittyä seuraavaksi.
- Viikkotavoitteet! Sunsamasta löytyy viikkotavoitteet sisäänrakennettuna. Ja mikä parasta, viikon aikana tehdyt tehtävät voi kytkeä viikkotavoitetehtäviin. Tämä on myös uniikki Sunsama-toiminnallisuus.
- Päivän eteneminen näkyy päivätason yläpalkissa koko ajan, niin tietää paljonko on jäljellä. Samoin kalenteri kulkee vierellä koko ajan, joten tietää mitä tehtäviä ja palavereita on tulossa.
- Sunsama ohjailee oikeaan suuntaan siten, että ei muodostu epärealistisen täysiä päiviä. Ihmisellä on rajallisesti aikaa käytettävissä ja koska jokaiselle tehtävälle on määritelty aikataulu, tietää mitä ei ehdi tekemään. Sunsama kertoo tämän heti, joten on pakko priorisoida.
- Seuraavat päivät näkyvät visuaalisesti sovelluksessa, joten tulee väkisinkin jaettua isompia möhkäleitä useammalle päivälle, eikä tule tungettua liikaa tehtäviä samalle hetkelle, kuten TickTickissä ja Akiflowssa on vaarana käydä.
- Selkeä jaoittelu työ- ja vapaa-ajan kontekstin välillä.
- Krediittejäkin oli näköjään jäänyt vielä jemmaan.
Ei sovellus täysin miinukseton ole, mutta miinuksia on tosi vähän ja sovellus kehittyy koko ajan eteenpäin. Kokeillaan tällä syksy. Ehkä kirjoitan revanssibloggauksen myös jossain kohtaa sovelluksesta, mutta tässähän niitä plussia jo tulikin.
PS. Iski flunssa, heräsin röörit tukossa. Nyt määrittelemättömän ajan etänä.
Tässä kirjoituksessa on 785 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (23:20) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
On taas maanantai
Älyherätys herättää 5:55. Päätän nukkua vielä puoli tuntia. Avaan silmäni kello 7:00. Ei hemmetti, olen nukkunut taas liian pitkään. Luulin nukahtaneeni vain minuutin ajaksi. Aamulenkki on taas jätettävä väliin. Harmittaa tämä torkuttelun kostautuminen. Tästä eteenpäin laitan puhelimen pirisemään vastapäisellä seinällä olevalle kirjahyllylle. Näin minun on noustava seisomaan mikäli haluan herätysäänen pois päältä. Kovat keinot käyttöön. Kommentoin huomenna sitten tehosiko konsti.
En ole koskaan oppinut nauttimaan aamuheräämisistä. Pidän aamuista vasta sen jälkeen kun olen ollut hereillä jo tovin, saanut kahvia, eikä ole kiire minnekään. Mutta yleensä mieliala on alamaissa, on sellainen ”pääsisipä takaisin nukkumaan” -ihmisvihaaja-fiilis. Harvemmin on intoa puhkuva, positiivinen olo. Toisaalta, harvemmin olen myöskään saanut yli seitsemän tuntia unta.
Kahdeksaksi töihin. Myynnin tavoitteita ylös. Sitten viikkopalaveri koko henkilöstön voimin. Lisää palavereita. Kebulounas. Iltapäivällä neljä tuntia kestävä hand-off-palaveri. Tunti asioiden tsekkailua ja aikatauluttamista vielä sen jälkeen kun muut ovat poistuneet pajalta. Pää on pyörällä.
Kotiin tultuani lähden heti juoksemaan metsään. Polkuja riittää ja olo on vapautunut. Työasiat eivät liiku mielessä. Neljätoista kilometriä silkkaa hikeä ja nautintoa. Nautin sammaleen pehmeydestä kengän alla, solisevista puroista, vaihtuvista maisemista, puiden välistä pilkottavista valonsäteistä, järven rannoista… Lenkki tuntuu hyvällä tavalla loputtomalta. Kuin aika olisi pysähtynyt.
Lenkin jälkeen fiilis on ensimmäistä kertaa hyvä tänämaanantaina. Jalkoja särkee, mutta silleen hyvällä tavalla. Suihkun jälkeen pyjamat tuntuu hyvältä päällä. Luen lapsille Velhoa ja Leijonaa. Silmät alkavat itsellänikin lupsattaa.
En ole avannut tänään tietokonetta kotona. Enkä avaa. Nyt hetken pötköttelyä, sitten tästä jo joutaa…