Aamun hieronta-aika peruuntuu. Vatsatauti. Olen iloinen, en sairastelun vuoksi (se on aina ikävää), vaan vapautuneen ajan vuoksi. Tunti lisää ei silti hirveästi auta, kun pitäisi saada liian paljon liian pienen aikaikkunan sisällä valmiiksi.
Pikakelaus iltaan. Hurja 09-21 päivä. Vielä kerran kiitos Juhalle avusta. Luulin olevani yksin ja ahdisti 5000%, mutta saatiin tarjous puserrettua kasaan.
Energiamäärä 2%. Yritän silti kirjoittaa. Olen syönyt viimeksi joskus lounaalla. Varmaan turvauduttava taas Wolttiin.
Nyt on jotenkin hullua. Oma vikani varmaan, kun viikko on tullut ahdettua täyteen tehtäviä, työpajoja, palavereja. Yksi ihminen ei ehdi hoitamaan markkinointia, laskutusta, taloutta, projektinhallintaa, tekniikkaa, myyntiä, henkilöstöä, asiakaspalvelua ja liiketoiminnan suunnittelua. En silti halua valittaa, sillä pidän jokaisesta näistä. Se ei ole mikään salaisuus, että olen henkeen ja vereen yrittäjä. Ja työnarkomaani. Ja perfektionisti. Ja varmaan jonkin sortin autisti.
Kaikkea voi onneksi aina optimoida. Tänäänkin olen tehnyt suunnitelmia tulevaisuuden varalle muistiinpanojen ja Excelin muodossa. 18 suoritettua tehtävää ei edes ylitä päivän keskiarvoa, mutta tänään niistä puolet ovat olleet jättimäisiä möhkäleitä, joista pisimmän suorittamiseen on kulunut aikaa lähemmäs kolme tuntia.
Hengähdän. Rintaa pistää, eikä vain vertauskuvallisesti. Mikähän jumi lie, toivottavasti ei mikään sydänkohtaus kuitenkaan.
Huono merkki on, että on jäänyt useamman aamulenkki välistä ja toisinaan en ole ehtinyt syödä aamupalaakaan. En meinaa saada unta helposti, vaikka väsyttäisi ja herätessä taas nukuttaisi.
Tekemisen tulos (myynti ja laskutus) näkyy ilahduttavasti ja välittömästi vähintään firman kassassa. Hyvä boogie jatkuu.
Välillä kuitenkin toivon, että ehtisin olla myös lasten ja vaimon kanssa. Työn pitäisi olla kakkonen, nyt se on monesti kiilannut ykköseksi. Huomenna tyttäreni täyttää 14. Kun palaveri loppuu kello 17, on aika keskittyä häneen. Haemme sushia niin paljon, että se ei lopu kesken. Mutta nyt loppuu ajatus kesken. Olen aivan finaalissa…
Huomiseen.
Tässä kirjoituksessa on 328 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (22:45) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Kello sekaisin
Herään puhelinsoittoon. Kello on 3:19. Mietin hetken: Missä olen, kuka olen, mitä tapahtuu? Herään todellisuuteen ja huomaan, että soittaja on automaattinen monitorointijärjestelmämme. Tarkistan heti tilanteen ja totean, että kyseessä on juuri ohi mennyt parin minuutin aikakatkaisu, joka johtuu mitä todennäköisemmin operaattorimme huoltoikkunasta. Käyn tilanteen nopeasti slackeitse läpi työkaverin kanssa ja kirjoitamme tästä tilannepäivityksen. Päätämme yhteistuumin, että pidennämme viivettä puhelinhälytykseen, jotta herätyspuhelu tulisi vain silloin kun on oikeasti tosi kyseessä.
Huokaisen. Juuri kun olen mennyt nukkumaan ajoissa (ennen kymmentä illalla), tällainen tapahtuu. Jostain syystä kohtalo pistää näppinsä peliin, aivan kuin universumi tasapainottaisi tilanteen jotenkin, koska eihän se nyt vaan niin mene, että Rolle saisi joskus täydet yöunet ja olisi joskus pirteämpi kuin koskaan. Hämmentävän usein asioita tapahtuu juuri silloin kun on väsyneimmillään.
Saan unen päästä kiinni, mutta herätessä olen kuin jyrän alle jäänyt. Jostain syystä eilisillasta lähti käyntiin jonkinasteinen väsymyksen ketjureaktio. Kellot käännettiin eilen kesäaikaan ja on fakta, että sisäinen kello menee sekaisin yhdenkin tunnin vuoksi. Sunnuntain ja maanantain välinen huonosti nukuttu yö ja maanantai-iltainen väsymys on suoraa seurausta kellojen puljaamisesta. Minä en ymmärrä miksi tästä vekslaamisesta ei voitaisi luopua. Ilmeisesti tavoite onkin, mutta hanke päättyy tänä vuonna. Nähtäväksi jää.