Tänään on hyvä päivä. Ensimmäistä kertaa tällä viikolla kunnon yöunet. Ei harmita mikään ja ahdistuskin on pysynyt taka-alalla. Jään jälleen jumittamaan koodailuun, mutta Mastodon Bird UI on lähes valmis. Silmäni tarkertuu enää pieniin yksityiskohtiin, jotka on nopea taklata.
10K lenkki. Sushia. Tietokonejuttuja. Rentoilua. Lauantait ovat parhaimmillaan ihan parhaita.
Tässä kirjoituksessa on 59 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (19:04) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Päivänsäde ja menninkäinen
Herään. Kello on kolme aamuyöllä. On liian kuuma. Olen nähnyt unta, että hikoilemme huoneessa kuin saunassa. Huoneen lämpötila on kaksikymmentäneljä astetta Celsiusta, joka on omaan makuuni liian lämmin. Tykkään nukkua 19-20 asteessa.
Puolisollani on aina liian kylmä silloin kun minulla on liian kuuma. Puolisoni pitää valosta, kun taas minä rakastan pimeää.
Olemme kuin päivänsäde ja menninkäinen. Värssy ja ajatus saa minut monesti herkistymään. Niin erilaisia, mutta niin samanlaisia. Niin mukava olla yhdessä, vaikka monessa olemme toisemme vastakohdat.
Aurinko kun päätti retken
siskoistaan jäi jälkeen hetken
päivänsäde viimeinen.
Hämärä jo metsään hiipi,
päivänsäde kultasiipi
juuri aikoi lentää eestä sen,
kun menninkäisen pienen näki vastaan tulevan,
se juuri oli noussut luolastaan.
Kas menninkäinen ennen päivänlaskua ei voi
milloinkaan elää päällä maan.Katselivat toisiansa,
menninkäinen rinnassansa
tunsi kummaa leiskuntaa.
Sanoi: ”Poltat silmiäni,
mutt’ en ole eläissäni
nähnyt mitään yhtä ihanaa!
Ei haittaa vaikka loisteesi mun sokeaksi saa
– on pimeässä hyvä asustaa.
Käy kanssani niin kotiluolaan näytän sulle tien
– ja sinut armaakseni vien!”Säde vastas: ”Peikkokulta,
Reino Helismaa, 1949
pimeys vie hengen multa
enkä toivo kuolemaa.
Pois mun täytyy heti mennä,
ellen kohta valoon lennä
niin en hetkeäkään elää saa!”
Niin lähti kaunis päivänsäde, mutta vieläkin,
kun menninkäinen yössä tallustaa,
hän miettii miksi toinen täällä valon lapsi on
ja toinen yötä rakastaa.
Nukahdan uudelleen. Herään. Kello on seitsemän kieppeillä. Päätän nukkua vielä hetken, vaikka seitsemän tuntia on jo plakkarissa.
Olen pyrkinyt välttelemään lenkkeilyä, koska olen juuri ollut kipeänä, joten en lähde aamulenkille tänäänkään. Kurkussa on vielä ”outo tunne”, vaikka muuta oiretta ei olekaan. Ehkä löysäilen vielä tämän viikon, maanantaista sitten kovaa ajoa.
Ensimmäistä kertaa toimistolle tällä viikolla. Mukava nähdä työtovereita. Kolme tuntia koodia ja sitten lounaalle. Amarillossa saa kasata itse hampurilaisensa pöydässä olevista aineksista. Mikäs siinä, maistuu. Lounaan jälkeen pääsen lauteille esittelemään presentaation uudesta projektityökalustamme. Esitys menee hyvin ja dudet ovat innoissaan. Onnistumisen tunteita.
Valumme hiljalleen toimistolta Hollywood Bowlingiin. Keilaaminen ei ole minun juttuni, mutta hiljalleen se alkaa heitellessä jopa sujumaan. Harmillisen monta palloa menee kouruun. Saan yhden täyskaadon, eli tavallaan ylitän itseni. En näe hohtoa keilaamisessa (pun intended). Kuolettavan tylsä laji, mutta tulipahan heiteltyä.
Viiden jälkeen alan haikailla jo kotiin. Pari työjuttua vielä kotikoneelta ja viikonlopun viettoon. Hyvä päivä, mutta nyt väsyttää. Kelpaa olla tekemättä mitään seuraavat pari päivää. Vesilasi-kippis sille!
