Tiistait. Keskimäärin työntäyteisiä, tavallisia päiviä. Kumma kyllä, jaksaminen on ollut tänään kohtalaisen hyvällä tasolla. Yleensä se ei sitä tiistaisin ole, sen voit huomata lukemalla vaikka joitakin aiempia tiistaisia päivityksiäni kuten: ”Tyhjä takki”, ”Adrenaliini”, ”Tööt”, ”Linux” ja ”Huh, mikä viikko! Rolle, on vasta tiistai”. Ehkä olen jossain kohtaa petrannut nukkumisessa ja lepäämisessä?
Myynnin tavoitteet täytetty toistaiseksi. Firman kasvu on huikeaa seurattavaa. Olen päivä päivältä itsevarmempi, jonkinlainen visio on mielessä kirkkaana. Vaikka vauhti on kova, koitan pitää työpäivät järkevinä. Ei saa vahingossakaan luisua tekemään asioita niin, että rikkoo itsensä. Kai tämä jonkinlaista tasapainottelua tulee olemaan. Onneksi tekijöitä löytyy ja tulevaisuudessa apukäsiä on toivottavasti vieläkin enemmän. Uskon entistä vahvemmin siihen, että kaikkea ei kuulu tehdä itse. On ollut pitkä tie päästä tähän ajatusmalliin kontrollifriikkinä ihmisenä.
Tälläkin viikolla olen pysähtynyt miettimään elämää. Ja kuolemaa. Ikävyttä ja syöpää ja kaikkea on ympärillä, eikä ajatus jätä hetkeksikään rauhaan. Siksi on hyvä välillä vilkaista kuolonkalenteria ja muistaa, että on aivan ehdottoman tärkeää mihin ja miten sen aikansa käyttää. Tekemisen, johon aikaa käyttää pitää olla sellaista mistä tykkää. Ja siihen, jos johonkin voi aina vaikuttaa. Tänne on synnytty ja täällä myös kuollaan, arvan voi käyttää vain kerran. Siksi se pitää käyttää hyvin.
Tässä kirjoituksessa on 242 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (20:48) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Järki
Sotaa joka tuutista. Ei jaksaisi. Kuulemma pitäisi kiinnostaa. Monen mielestä esimerkiksi Halonen teki virheen, koska erehtyi tweettaamaan jotain positiivista omasta elämästään. Tulee mieleen Stubb, joka sai runtua kuntoilutweetistään vuonna 2014 Ukrainan ja Venäjän välisen kriisin ollessa viimeksi pahasti päällä. Kirjoitin tästä tuolloin mielipidekirjoituksen otsikolla ”Vihaajat vihaa, meitsi vaan takas twiittaa”. Hieman jotenkin henkisesti väsynyt olo tästä kaikesta. Ensin korona, sitten sota, mitä seuraavaksi?
Se maailman menosta. Oma maanantaini on kulunut perinteisesti: Aamulenkin kautta töihin. Toimistolla on tänään vain kolme, loput lomalla tai etänä. Mukavan rauhallinen, erilainen työpäivä. Kotona siivet Air fryerissä. Sitten aivot nollille Overwatchissa.
Torstaina olisi vuorossa minun ”talvilomani”, kaksi päivää. Lähden lomaa viettämään äitini luokse pikkukylään sadan kilometrin päähän. Otan rauhallisen poikani mukaan. Aion olla vain, lukea kirjaa, katsoa elokuvaa, ehkä vähän ulkoilla. Ei mitään kummempia suunnitelmia, eikä tarvitsekaan.
Tuntuu, että viisautta on keskittyä omaan elämäänsä ja tähän hetkeen, jotta pysyy edes jotenkin järjissään.
