Tänään en etukäteen ajatellut tekeväni vuorokaudenympäri hommia, mutta niin vain kävi.
Jossain vaiheessa iltapäivää päätän, että nämä kehitysnakit on vaan tehtävä alta pois, koska stylelint juoksee jo versiossa 15. Siispä, tuumasta toimeen. Aikakoneella muutama tunti eteenpäin. Laskutustaskit teen siinä kymmenen jälkeen illalla.
Puoli kahdentoista aikaan pääsen vihdoin vapaa-ajalle – ja kappas, päivää on enää puolisen tuntia jäljellä.
Summattuna keskiviikko viidestoista helmikuuta 2023:
- Hierontakäynti aamulla, Tino muistuttaa, että 10 vuotta on tullut täyteen edellisestä käynnistä torstaina – tässä todiste
- Veeran kanssa lounas Shalimarissa – viikoittainen lounas on kiva tapa
- Manulla poskessa kipeä afta, voi raukkaa
- Lotta kävi parturissa, tuloksena polkkatukka
- Uudet kahvit tuli, 500g ääritummaa ranskalaista paahtoa Caffi Bonjouria, en ole ihan varma sopiiko sittenkään cortadoon
- Ihan hyvä etäpäivä, focus semisti hukassa, mutta aina pääsi palaamaan raiteilleen
- Liiketoiminnalliset asiat mietityttää, mutta mikään ei oikeastaan liikaa huoleta – vahva luotto itseen ja muihin
- 30 tehtävää tehtynä
- air-light 9.2.9
- devpackages 2.5.3
- Armoton väsymys juuri nyt tätä kirjoittaessa
- Vapaa-aikaa olisi ehkä voinut suoda itselleen enemmän, mutta GitHub Actions oli oikeasti kiva opetella, siinähän tuo aika meni rattoisasti
Huomenna sitten normaalimpi päivä toimistolla. Katsotaan.
Tässä kirjoituksessa on 206 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (23:39) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Harmaasävyisyyttä
Huono päivä. Väsyttää. Ulkona on tupakan väristä. Räntää sataa vasten kasvoja. Lenkki kulkee, mutta kaikki muu tuntuu vaikealta. Varhaisteini-ikäisen tyttären kanssa riitaa aamusta. En edes tiedä missä ongelma, varmaan minussa taas. Työpäivä sujuu omalla painollaan.
Poika sairastelee, toivottavasti ei koronaa. Toisaalta, ihan sama. Yskää ja kuumetta. Mistäs sitä tietää. Kunhan ei pahene. Sydän syrjällään katson pientä pötköllään tyynyistä ja peitoista muodostetussa ”pesässään”. Väittää, että kaikki on hyvin. Hyvä niin.
Eilen
Haen töiden jälkeen muutamat testit pojan sairastelu mielessä. Tänään pojan vointi on mennyt paremmaksi, eikä kuumetta ole, mutta varmistetaan nyt sitten, ihan huvikseen. Tsädäm-pädäm, mikäs sieltä tuleekaan…
Ajattelen, että en kirjoita tästä mitään. Korona tuntuu olevan jonkin sortin kiertopalkinto nykyään. Eniten minua vain ahdistaa se, että se nostetaan tikun nokkaan (myös kirjaimellisesti) toista vuotta putkeen. Mutta minkäs teet. Tarttuvaa sorttia, niin hohkaus kuin itse viruskin.
Kaikki muut perheenjäsenet on rokotettuja, tytär pariin kertaan, me vanhemmat kolmeen kertaan. Poika on ainoa rokottamaton. Emme kahdeksanvuotiasta ole viitsineet väkisin viedä erikseen rokotettavaksi. Näyttää kuitenkin siltä, että selvisi lievillä oireilla, vain puolitoista päivää kuumetta ja vähän yskää. Voihan se vielä tarttua meihin muihinkin, mutta ei manailla.
Jyväskylän kaupunki ohjeistaa, että oireettomat saavat toimia normaalisti [sic]. Mielessäni käy, että peruisin koko loppuviikon livetapaamiset ja jäisin itsekin vain kotiin. Kyselen vielä vähän työkavereiden fiiliksiä asiasta ja päätän sitten etäillä loppuviikon. Pelataan nyt sittenkin varman päälle. Ei hirveän usein tule oltua poissa töistä, jos joku muu on kipeänä, mutta herkästi tarttuvien virusten suhteen on hyvä tehdä peliliikkeitä. Näitä varmaankin nykypäivänä noro ja korona.
En tiedä mikä tässä päivässä harmittaa, kun pojan testitulos tuntuu sekin ihan mitättömältä asialta muuhun ahdistukseen nähden. Ei(köhän) tämä tästä.
