Hyvää iltaa toimistolta. Saavuin tänne yhdeksän pintaan pikaisen juoksulenkin ja aamupalan jälkeen. Pakkasta on tänään ollut lähemmäs -12, oli hieman viileää juoksennella.
Tänään on kulunut päivä pitkälti yrittäjien työpajassa toimistolla. Pistämme tarjous- ja sopimuspohjia uusiin kuosiin.
Töitä lauantaina 9-17… Aika menee nopeasti. Mutta kyllä nyt on pää pyörällä. Pakko lähteä ulos.
Tässä kirjoituksessa on 69 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (17:16) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Palkinto
Taas on perjantai. Päiväni murmelina. Sain aamupäivällä tekstiviestin Fonumista, joten lähdin heti kauppakeskusta kohti, tällä kertaa kuitenkin linja-autolla. Kolmas kerta toden sanoi ja puhelinepisodi oli kolmessa vartissa ohitse.
Palaan takaisin kotiin. Jatkan töitä. Päivä hujahtaa jonnekin. Paljon koodia, paljon chattia, paljon black metallia taustamusiikin muodossa. Kolmen aikaan perjantaiheipat videopuhelun välityksellä. Jatkan hetken työntekoa samalla kun lapset pakkaavat mummolan reissua varten. 15:40 vien lapset linja-autolle ja vilkutan hyvästit. Soitan vielä perään molemmille erikseen, tytölle siksi, koska poika ei vastannut. Ei ole tottunut vielä puhumaan puhelimessa. Luonteemme osuvat sen verran yksiin, että jo nyt voi sanoa, että tuskin tulee koskaan tottumaankaan.
En ole tottunut olemaan ilman muksuja, joten kotona on hieman outo olla. Onneksi tulevat takaisin sunnuntaina, on siinä perhearjessakin puolensa.
Jatkan töitä vielä kun saan olla rauhassa. Keksin vihdoin lohko-automaatiooni ratkaisun, joka säästää aikaani huomattavasti ensi viikolla. Homma kruunaa työviikon täydellisesti.
Huomenna saamme vaimon kanssa muuta ajateltavaa, kun lähdemme pääkaupunkiseudulle viihtymään. Elokuvaa, ateriointia ja sen sellaista. Laatuaikaa. Mieluusti jäisin kotiin, mutta reissu on jo maksettu. Parempi opetella nauttimaan. Tämä on se viikonloppu, jonka lupasin minulle ja vaimolle palkkioksi kesän päätöksestä laihtua ja voida paremmin. Olemme molemmat ylittäneet tavoitteemme reilusti jo syksyn puolella. Koronarajoitusten ja muiden takia alunperin tammikuun suunnitelmat lykkäytyivät helmikuulle.
Perjantaistakin ehtii vielä nauttia, kun lasten nukkumaanmenoaika on yllättäen poistettu päiväjärjestyksestä. Sen verran harvinaista herkkua, että vaikka väsyttää pirusti, aion vielä touhuilla jotakin kivaa. Varmaan pelaan videopelejä.
Aamulenkit saavat jäädä lauantain ja sunnuntain osalta, koska juna lähtee jo seitsemältä, enkä millään viitsisi herätä viiden jälkeen treenaamaan ja miettiä vaihtoehtoisia lenkkivaatteita saati ottaa lenkkareita mukaan reissulle. Onhan tuota painoa melkein -20kg pudotettu, vaikka vähemmän oli tarkoitus. Nyt ei siksi tarvitse potea huonoa omatuntoa parin päivän tiedostetusta tauosta liikunnassa tai kasvaneesta herkuttelusta. Tämä on täysin ansaittu juttu.
Seuraavaksi syön sushia. Voi pojat.
