Nukun reilut kahdeksan tuntia. Eli kolmesta yhteentoista. Unirytmini on jotenkin vinksallaan. Toisaalta se tuntuu normaalilta. Ehkä se on aina ollutkin näin. Ehkä tämä on minun ”normaali”. Skippaan lenkin tänään. Nyt on loma, eikä puristeta mailaa.
Kirjoitan artikkelia pitkin päivää. En saa sitä julkaistua ja se jää kesken kun äiti tulee kylään. Ei haittaa. Juomme kahvit ja juttelemme niitä näitä. Lopulta on lasten aika lähteä mummolaan.
Koti tuntuu aina hurjan tyhjältä, kun lapset eivät ole täyttämässä sitä elämällään. Ei oikein osaa olla taaskaan.
Päätän alkaa pelaamaan Overwatchia. Saamme hyvän groupin aikaan. Muutama voittokin tulee.
Vieläkään ei ole velvollisuuksia. Nyt vielä vähemmän. Aion ottaa tästä vapaasta kaiken ilon irti.
Tässä kirjoituksessa on 131 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (23:55) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Lobotomia
Joulupäivä. Yhdeksän tunnin yöunet. Kalkkunaa. Konvehteja. Overwatch. Sauna. Habanerosiipiä. Lisää konvehteja. Hyvä elokuva.
Tänään on tullut otettua pelkästään rennosti. Tai yritetty ainakin. Nyt on hyvä keskittyä pelkästään hedonistiseen oman onnen tavoitteluun. Sitä varten joululoma on keksitty. Ahdistus vähemmälle, rentoilu enemmälle.
Huomaan, että minun on vaikea olla nykyään ”tekemättä mitään” loma-aikaan. Pidempi pelailu ja oleilu tuntuu jotenkin väärältä. Ahdistaa kaikki, kun on yht’äkkiä kaikki aika maailmassa miettiä kaikkea sitä mikä tällä pallolla on pielessä, kaikkea puutetta ja vialla olevaa, keskeneräistä ja kamalaa. Kaksi päivää lomaa, enkä vieläkään ole ihan täysin päässyt ”lomamoodiin”. Osaisinpa vaan olla. Oispa lobotomia.
Ei auta.
Onneksi mielialakäppyrät ovat tänään sentään olleet noususuhdanteiset. Keskimääräinen viikon fiilis 3.6/5. Jospa ensi viikolla pääsisin neljään.
Taistelutoverit pyörimään…
