Menipä taas lokikirjan kirjoittaminen hilkulle. Kello on 23:54 ja istun vieläkin tietokoneella, mitäs muutakaan kuin koodia kirjoittamassa. Kehittelin tähän vielä illan päälle kevyen välimuistitustekniikan listaani. GitHubista löytyy eteneminen ja lista tietysti tutusta osoitteesta. Nyt ei pitäisi ainakaan listan jäsenet hävitä näkyvistä sen takia, että instanssini ei hetkellisesti jaksa ihmisten rämppäilyä.
Palataan aikakoneessa aamuun.
Nukun 6 tuntia, 21 minuuttia. Nukkumaanmenoaika 3:40, heräämisajankohta 10:19. Onneksi ei kuitenkaan väsytä liikaa. Aamupala ja ulos lenkille. Kymmenen kilometrin juoksu virkistää, vaikka matkalla alkaa särkemään päätä. Veri kohisee korvissa. Sykkeet ovat jotenkin tänään olleet korkealla. Se on kai tuo lumihanki ja koodaamisen takia harventuneet harjoitukset.
Kotona päänsärky on jo pahasti tulilla, mutta puuhastelen silti omiani. Aloittelen sivuprojektin koodaamista, tällä kertaa tuotos ei ole minua itseäni varten. Man’s gotta do what man’s gotta do.
Kesken pitää kuitenkin jättää. Äänet ja valot sattuvat. Migreeni on tulilla. Menen huoneeseen, laitan valot pois ja oven kiinni ja pökrään siihen.
Joitakin tunteja myöhemmin herään hikisenä. Kello on yli seitsemän illalla. Päänsärystä on jäljellä etäinen jomotus. Päätän nousta ylös takaisin touhuilemaan. Jatkan täsmälleen siitä mihin jäin ennen pökertymistäni, eli ryhdyn jälleen koodaamaan. En aio lipsua tämän päivän tavoitteistani.
Ilta menee nopeasti. Lapset välissä nukkumaan. Odottelen vieläkin pyykkikoneen valmistumista. Sittenhän tästä joutaa itsekin pehkuihin.
Ainoa mikä harmittaa tällä viikolla ja viikonloppuna on, että en ehtinyt pelata yhtään. Sellainen ”viihde” jäi kokonaan pois. En ehtinyt juurikaan rentoutua mitenkään. No, onneksi seuraavat neljä päivää enää kovaa ajoa ja sitten alkaa joulunvietto. Jouluna en kyllä tee yhtään mitään ”raskasta”. Nyt sykitään, sitten levätään.
Tässä kirjoituksessa on 303 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (23:54) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Aamusauna
Koski kohisee. Unta alla neljä tai viisi tuntia, vain pari heräämiskertaa. Aika eläkeläistouhua, puoliltaöin pötkölleen ja ennen kahdeksaa tolpilleen. Yöpaikka on ollut ihan mukava, mutta jostain syystä huoneen lämpötila yläkerrassa on hieman koholla. Siitäkin huolimatta aamukahvin jälkeen tekee mieli mennä löylyihin.
Laituri kimmeltää liukkaasta jäästä. Jää tuntuu kuin piikkeinä jalkapohjassa, mutta uskaltaudun silti veteen asti. Hädin tuskin laskeudun vyötäröön asti, kun tunnen kylmän kangistavan. Pelkään myös vihkisormukseni putoavan laihtuneesta sormestani koskeen. On pakko kiirehtiä takaisin saunan lämpöön, kuitenkin varovasti, ettei liukastu.
Aamusaunassa on jotain hienoa. Ei silti kodin voittanutta. Olipahan juhlat illalla. Hyviä keskusteluja, eikä kenelläkään alkoholinkäytön varjopuolista tietoakaan. Ei ahdista enää niin paljon, kun alkaa vihdoin tottua olemaan vieraassa ympäristössä ja mieleen hiipii varmuus siitä, että täältä pääsee joskus poiskin.