Väsyttää. Todella. Väsymyksen intensiteetti vain kasvaa. Edeltävät neljä yötä viiden tunnin unilla alkaa tuntua toden teolla.
Väsyneenä keskittyminen ei ole huippua. Sen huomaan päivän aikana. Aivot ovat kuin apinalla, poukkoilen reaktiivisesti hommasta toiseen.
Pikakelaus iltaan. Menikö päivä muka jo? Vauhti on kova. Pää ei pysy perässä. Otan melatoniinin, sillä kello hälyttää.
Silmät eivät meinaa pysyä auki. Kohta on levättävä. Aamulla taas mennään.
Tässä kirjoituksessa on 78 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (22:14) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Se oli sen arvoista
Sen sijaan, että vaan valittaisin, kun päivä venyi pitkäksi, niskaa särkee, nälättää, väsyttää ja pyörryttää, sanon: Olipa mukavaa päivittää palvelimia Waxbayn kanssa iltamyöhään. Viimeisenä asensin toimistolle uuden reitittimen. Saavat ystävät toimistolla aamulla nopeinta mahdollista bittiä tietokoneaparaatteihinsa. Nautin työstäni, vaikka se vetää välillä ihmisen ihan piippuun. Hyvän työn jälkeen on hyvä levätä, sen minkä ehtii.
Lapset jäivät tänään paitsioon, kun tulin vasta nukkumaanmenoaikaan kotiin. Ei tämä ole tämmöistä kuin kerran kuukaudessa. Nykyään onneksi arki rullaa kivasti. Työn ja vapaa-ajan tasapaino on oikeasti ihan hyvässä suhteessa keskenään, vaikka ei juuri tänään siltä kuulosta.
Seuraavaksi teen loppuviikon ruoka-annokset meksikolaista paistettua riisiä.
Hyvä fiilis edelleen. Ahdistaa vain hieman. Se kuuluu GADista kärsineellä asiaan.
Tämän merkinnän nakutin puhelimellani. Aikaa kului viitisen minuuttia.
