Herään viimeiseen syyslomapäivään. Ankean harmaa keskiviikko. Tiistai on ollut lopulta mahtava. Illan kruunaa loistava elokuva.
Lapset lähtevät kouluun, poika yhdeksään ja tytär kymmeneen. Tämän jälkeen teen itselleni aamukahvin, syön aamupalan, sitten pientä koodailua, musiikkia soimaan. Hyvä fiilis, ahdistus loistaa poissaolollaan. Elvyttelen hieman irkkiteemaani ja päivittelen jotain vanhentuneita ohjeita Pulinan sivuille.
Aurinko ei pilkahda koko päivänä. Taivasta peittää tasaisen valkoinen sumuverho. On kuin taivaankannelle olisi lätkäisty valtava paperiarkki. Ulos katsominen herättää negatiivisia tunteita. En taida lähteä lenkille tänään.
Käyn puolen päivän jälkeen kaupassa. Tuotuani ruoat kotiin alan tekemään ruokaa. Rakettispagetti ja kastike onnistuvat hyvin. Haen Manun iltapäiväkerhosta (”jälkkäristä”) neljältä. Ruoka uppoaa lapsille, kuulemma tosi hyvää. Olen iloinen.
Ajatukset pysyvät enimmäkseen hyvin poissa töistä, mutta välillä ne karkaavat huomiseen. Huominen on huomenna. Nyt on nyt.
Korkkaan Pepsi Max Mangon ja menen Overwatchin pariin. Päivää on vielä jäljellä…
Tässä kirjoituksessa on 171 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (17:10) mennessä
