Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 6 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 30-vuotias.
Disclaimer: Tämän kirjoituksen ei pitänyt alunperin pohdiskella onnellisuutta, mutta nyt vain kävi näin. Tästä syystä tavallaan tykkään ”ajatuksen virtaa” blogikonseptista, jonka ideana on kaivella ajatuksen murusista tekstiä ja sitä kautta kehittää itseään niin kirjoittajana kuin ajattelijanakin.
Olen jonkin verran miettinyt viime aikoina mitä elämältäni haluan. Kuuluisa autokauppias sanoi taannoin, että Internet on pilannut kaiken. Kun on 90-luvulta asti surffaillut verkossa, vuonna 2018 netti tuntuu ahdistavan meluisalta ja täydeltä paikalta.
Teen töitä netissä ja siitä syystä yli puolet päivästäni koostuu kissavid… tarkoitan siis, meem… YouTub… erilaisesta Intternetin ihmeellisestä sisällöstä. Työpäivän jälkeen on eräänlainen ”ähky” – ei enää jaksa ja haluaa keskittyä johonkin muuhun. Lienee ihan tervettä? minulle kuitenkin melko uusi tuntemus.
En ole järin meneväinen ihminen, vaikka olenkin treenannut itseäni mentaalisesti ja osallistunut enemmän yleisesti ottaen. Jos saisin kuitenkin ultimatum-tyylisesti päättää, viettäisin mieluusti aikaa yksin vuorilla, askeettisesti. Joskus vielä aion toteuttaa asian, vähintään jonkun miniloman muodossa.
Minulle henkinen kasvu ja itseni kehittäminen on ollut jo jonkin aikaa hyvin tärkeä projekti, koska uskon, että se on avain onneen. On tullut paljon lueskeltua asiasta, tutkiskeltua omia ajatuksia, pysähdyttyä päivän päätteeksi vielä senkin jälkeen kun muut ovat menneet nukkumaan. Se on osaltaan joskus ollut myös syy unettomuudelleni. Ja onnettomuudelleni, kaikessa ironisuudessaan.
Olen yrittänyt oppia muilta ihmisiltä siitä mikä tekee heistä onnellisia ja menestyviä, silti toisaalta tekemättä liian kovia tavoitteita. Sillä se ahdistaa. Joskus ahdistun jo ihan pelkästään tämän kuvion miettimisestä – ”mitä elämältäni haluan?”, ”mitä haluan saavuttaa?”, ”olenko onnellinen?”. Silloin alkaa helposti miettimään mitä kaikkea pitäisi tehdä, olla, pystyä.
Joskus tällöin hetkeksi unohtuu, että hei, minä nautin ajan viettämisestä tietokoneella, minä nautin sisällä kotona olemisesta ja niin edelleen. Unohtuu, että ei minulla tarvitse olla ”täydellinen” elämä. Kunhan olen itse tyytyväinen.
Facebook on kaikista pahin triggeröimään ahdistavia ajatuksia. Siksi käyn siellä vain kerran pari viikossa. Jos siellä ei olisi työasioita, asiakkaita ja yhteistyökumppaneita, olisin poistanut koko tilin vuosia sitten. Kun näkee muiden kohokohtia, jopa alitajuisesti vertailee, että oma elämä on ihan kuivaa, vailla merkitystä. ”Tässä minä istun koneella, kunnes saan jonkun infarktin ja kuolen”. ”Mihin jäi matkustelu, asioiden eläminen ja kokeminen?”. ”Olinko minä kuitenkaan lopulta onnellinen?”
Filosofi Demokritos arvioi sen olevan onnellinen, joka ei sure sitä mikä häneltä puuttuu, vaan iloitsee siitä mitä hänellä on. Psykoanalyysin perustajan Sigmund Freudin mukaan rakkaus ja työ ovat tärkeimmät onnen lähteet.
No, katsotaanpas textbook-määritelmät onnellisille ja menestyville ihmisille, miten hyvin natsaavat. Nämä teesit tulivat joskus vastaan, en muista kenen oivalluksia alunperin, joten pahoittelen kun en nyt löydä source-linkkiä tähän väliin.
Seuraa rankkaa itsetutkiskelua, joten lue jos sinua kiinnostaa asia minun näkövinkkelistä.
Onnelliset ja menestyvät ihmiset tietävät mitä haluavat, miksi haluavat ja ovat periksiantamattomia sen suhteen
Tiesin jo pienenä, että haluan perheen ja pari lasta nuorena kun vielä jaksan. Toisaalta olen ajatellut tästä ja monesta muustakin asiasta vähän liiankin pikkuvanhasti. Mutta onneksi puolisoni oli samoilla linjoilla. Olin 20-vuotias kun Lotta syntyi, tänä keväänä hän täyttää yhdeksän. Molemmat lapset ovat täysi-ikäisiä silloin kun minä olen vasta juuri ja juuri nelikymppinen.
Jos elämällä on jokin suunta, tavoitteita, joita haluaa jahdata, kyllä, silloin on eittämättä onnellisempi. Tiesin jo pikkupoikana, että haluan aina tehdä netistä paremman paikan verkkosivujen muodossa. Vuonna 2013, 23-vuotiaana perustin yrityksen, jossa sain vapaat kädet toteuttaa tätä unelmaa.
Optimistit ovat onnellisempia ja menestyneempiä kuin pessimistit
Optimistit näkevät usein asiat parempina kuin ne ovatkaan ja tekevät lopulta elämästään sellaisen kuin he haluavat. Kuulostaa helpommalta sanoa kuin tehdä, mutta niin se on.
Itsessäni on jonkin verran sekä optimistia että pessimistiä, mutta jos en kärsisi ahdistuksesta, olisin varmasti täysipäiväinen optimisti. Ilman hyvään uskomista ei pärjää pettymysten ja epäonnen keskellä. Haluan uskoa pilven kultareunukseen aina kun mahdollista.
Sanotaan, että onnelliset menestyjät uskovat itseensä ja unelmiinsa vaikka tilanne vaikuttaisikin toivottomalta. He odottavat onnistuvansa eivätkä anna periksi. Menestys tai pärjääminen on vain ajan kysymys.
Hyvin pärjäävät, menestyvät ja onnelliset ihmiset muuttavat nopeasti lähestymistapaansa jos jokin asia ei toimi
Tähän ei ole mitään lisättävää. On turha hakata päätään seinään, jos seinä tulee vastaan. Silloin on keksittävä toisenlainen lähestymistapa.
Onnellinen ja menestyvä ihminen oppii virheistään ja näkee ne välttämättöminä omalle kasvulle ja sille, että voi saavuttaa täyden potentiaalinsa
Virheet ja ongelmat ovat välttämättömyys, asia joka täytyy hyväksyä. Joskus nuorempana, masentuneena ja herkkänä otin herkästi itseeni asioita, joista ei olisi tarvinnut ottaa. Aikuisiällä olen tiennyt pidempään, että virheet ovat oikeastaan hyvä asia. Ilman niitä ei kehity.
Uskon että onnellinen ja menestyvä ihminen myös ottaa vastuun epäonnistumisistaan, eikä syytä muita ihmisiä tai olosuhteita niistä. Tällainen ihminen myös tietää, että hänen onnistumisensa tai epäonnistumisensa on täysin hänen omalla vastuulla.
Onnellinen ja menestyvä ihminen ei anna negatiivisten ihmisten vaikuttaa unelmiinsa ja intohimoonsa elämässään
Negatiivisten ihmisten ja asioiden käsittelyssä ja niihin reagoinnissa minulla on ehkä ollut eniten opettelemista. Mielenterveysongelmia ja erilaisia ihmisiä on sen verran tällä pallolla, että negailulta ei voi välttyä.
Kysymys on kuitenkin siitä miten tilanteisiin suhtautuu. Olen itse kehittänyt selviytymiskeinoja ja pidän aktiivista yhteyttä vain hyvien tyyppien kanssa. Tärkeintä on, että ei anna muiden vaikuttaa unelmiinsa, silloin tietää että on onnellinen.
Menestyjä ei suostu olemaan vaihtoehto vaan prioriteetti
Tämä kuulostaa egoilulta, en allekirjoita.
Menestyjät odottavat ja vaativat, että muut ihmiset pitävät heitä arvokkaina ja jos näin ei tapahdu niin he siirtyvät eteenpäin ja etsivät sellaisia ihmisiä ympärilleen ketkä pitävät
Toisalta ymmärrän, toisaalta pidän tätäkin ajattelutapaa ylimielisenä. Olen sitä mieltä, että niinsanotut ”assetit”, eli esimerkiksi yritykselle tärkeät ihmiset tietävät arvonsa eivätkä erityisemmin ”vaadi” arvostusta ympäriltään. Tietysti lause on muotoiltu hämmentävästi, sillä sen perimmäinen pointti lienee että ei tarvitse sietää että kohdellaan kuin roskaa.
Onnelliset ja menestyvät ihmiset pitävät huolta itsestään. Ihmisellä on vain yksi keho. Treenaa, käy lenkillä, syö hyvää ruokaa ja nuku tarpeeksi
Varmasti totta, mutta minulla tämä on heikoimmalla tolalla. En treenaa, lenkkeile (kesälenkkejä lukuunottamatta), syö hyvin tai nuku tarpeeksi. Olen yrittänyt petrata, mutta nörtin tavoista on vaikea oppia pois kun on yli 20 vuotta elänyt samalla tavalla. Tarvitsisin jonkun koutsin tähän.
…eivät siedä ilkeitä kusipäitä
Kenenkään ei tarvitse sietää ilkeitä kusipäitä.
…eivät välitä siitä mitä muut ihmiset miettivät heistä ja tekevät juuri niitä asioita mitkä tekevät heidät onnelliseksi
Olen kasvanut tässä asiassa todella paljon. En enää liikaa mieti mitä muut minusta miettivät. Teen juuri niitä asioita mitkä tekevät minut onnelliseksi, vaikka samalla tiedän että kaikki ei voi aina olla kivaa. Paremmin asiat ovat kuin koskaan aiemmin. Se pistää asioita tietynlaiseen perspektiiviin.
Olen huomannut sen ison muutoksen mielialassani sen jälkeen kun lopetin ylimitoitetun kiinnostumisen muiden ajattelusta. En minä voi tietää mitä muut miettivät ja jos heitä joku minussa häiritsee, mietityttää tai ihastuttaa, he kyllä sanovat sen ääneen. Ja vaikka eivät sanoisi, mitä sitten?
…eivät pyydä anteeksi olemassaoloaan, eivätkä häpeä olla sitä mitä ovat
Itsevarmuuteen, itsetuntoon ja mielenterveyteen vahvasti kytköksissä oleva asia, jossa olen kasvanut myös älyttömän paljon. Masennusaikanani nimenomaan halusin haihtua pois ja häpesin itseäni. Nykyään olen oppinut tykkäämään siitä millainen olen, vaikka huonoina kausina itseviha kurkistaakin sieltä jostain. Babysteps.
…ovat ylpeitä itsestään
Yrittäjyyden, asioiden tekemisen, hyvien tyyppien kautta olen oppinut olemaan ylpeä itsestäni ja tekemisistäni. Eikä silleen ylpistyneellä tavalla, vaan ihan normaalisti.
…he kunnioittavat muiden mielipiteitä ja vaativat, että muut tekevät samoin
Uskon, että tämä ominaisuus on ollut minussa aina sisäänrakennettuna, osin kristillisen kasvatuksen ansiosta. Minulle on ehdottoman tärkeää kaksi asiaa elämässä; nöyryys ja kunnioitus. Toista täytyy kuunnella, hänen mielipide ja ajatukset ottaa huomioon ja jopa toimia sen mukaan, jos asiat ovat oikeita. Egoistisuus on mulkkuutta, eikä kuulu tähän elämään.
…pitävät muita ihmisiä suuressa arvossa ja auttavat heitä silloin kun he sitä tarvitsevat mutta eivät suostu siihen, että heitä käytetään hyväksi
Tämänkin pitäisi olla päivänselvä asia, mutta monelle ei ole.
Aina on hyvä oppia itseään paremmilta
Avoin lähdekoodi, GitHub ja Twitter on tuonut netin välityksellä itseäni parempia koodareita yhden viestin ulottuville. Sitä kautta olen oppinut enemmän kuin missään kouluissa koskaan. Uskon että onnellisuus tulee myös oppimisen kautta. Itseäni riemastuttaa uusien asioiden omaksuminen ja taitavien ihmisten kanssa työskenteleminen.
Mitä onnellisuus lopulta on?
Minusta onnellisuus on yllä olevia asioita sekä sitä, että saa tehdä sitä mistä tykkää ja olla ihmisten kanssa, joista tykkää. Mikään ei koskaan ole täydellistä tai tule olemaan. Osa onnellisuutta on epätäydellisyyden hyväksyminen, asioista nauttiminen. Onnellisuus ei ole täydellisyyden tavoittelua.
Kaiken ahdistuksen keskellä on välillä hämmentävää kokea silloin tällöin saavuttavansa pienen palan onnellisuutta.
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
