Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 8 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 28-vuotias.
Ylimiettimisen kirous on osunut kohdalleni. Sen luoma tumma pilvi on seurannut minua vuosia, vaikka nykyään olenkin saanut sen monesti feidattua arkisen innostuneella ja valoisalla olemuksellani, joka on vuosien varrella kehittynyt entisestään. Olen aina ollut miettijätyyppi, analyyttinen pohdiskelija, mutta nykyään pääni tursuaa haitallisista ajatuksista. Off-kytkintä ei nimenomaan ole.
https://twitter.com/DaavidGoljat/status/696821291697991680
Olisipa. Olen välillä kyllästynyt ajatuksiini. Mietin jatkuvasti esim. puhelinsoiton tai keskustelun myötä että mitä hittoa taas kahvipärinöissäni tai univeloissani oikein menin sönköttämään. Ikään kuin paremman itsetunnon minäni ruoskii huonomman itsetunnon minää että taas puhuit ohi suusi, taas höpötit liikaa, taas sanoit liian pitkästi ja epäoleellisesti ja vääriä asioita.
Sitten jos joskus kuulen kritiikkiä tekemisistäni, se jää mieleeni pitkäksi aikaa kummittelemaan. Ei tee mieli blogatakaan, koska ajattelen että se vaikuttaa kaikkeen ja taas joutuu miettimään lisää. Ennen bloggaaminen oli tapa kehittää itseään ajatuksen virran kautta, tapa käsitellä asioita. Nykyään se on yksi iso mysteeri. Asiabloggauksia on helpompi kirjoittaa kuin päämäärätöntä pohdintaa, vaikka ennen oli toisinpäin. Johtunee myös nykyisestä tavoitteellisen bloggaamisen trendistä, vaikkakin Rollemaa on aina ollut joutavaa jorinaa muutenkin.
Älä mieti liikaa, psyykkaan itseäni päivittäin. Ahdistujalla ei ole off-kytkintä ja elämässä eri asiat triggeröivät miettimistä eri tavalla. Ehkä pitäisi vain kirjoittaa kuten ennenkin, huolettomasti, sen enempiä ajattelematta. Sillä kirjoittamisesta tulee hyvä olo – kun ei mieti.
Jotkut ovat sanoneet, että ei kannata kirjoittaa julkisesti, jos ei ole valmis ottamaan vastaan palautetta. Ehkä pointti onkin, että ei pitäisi miettiä palautetta, jota ei edes vastaanota.
Kirjoitettu mobiililaitteella, kerrankin pidempiä miettimättä. 00:39.
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
Nisha
Mulla on aika samoja fiiliksia usein. Paljon jaa sanomatta ja kirjoittamatta sen takia. Bloginikin muuttui vain kuvalliseksi, kun en enaa uskaltanut/halunnut laittaa mitaan tekstia julkiseksi. Eika kukaan ikina kommentoinut mitaan ikavaa, ylimietin vain kaiken mita kirjoitin ja lopulta en saanut enaa julkaistuksi mitaan, koska se tuntui epamukavalta.
Mutta ma tykkaan kovasti lukea sun pohdintoja :) Usein tulee just tallaisia ”jee en ole yksin ajatuksieni kanssa!” fiiliksia naita lukiessa.
Rolle
Nisha, kiitos valtavasti kommentista! Tällaiset kommentit auttavat kirjoittamaan omalla tavallaan lisää, liikaa miettimättä. Harmi, että et enää kirjoita tekstiä, lueskelin myös sinun kirjoituksiasi mielelläni. Olen aika huono kommentoimaan enää ihmisten blogeissa, joskus tulee kommentoitua lähinnä Twitterissä.
Rauno
Hyviä juttujahan sinä kirjoittelet ja kommentteja. Tuttua minulle samanlainen miettiminen ja möläytysteni analysointi, joten ei ole tainnut omena pudota kauas puusta. Valitettavasti, koska se ”kirous” on välillä raskas taakka. Ollut ainakin itselleni. Enää ei ehkä yhtä paljon kuin nuorena, tai en välitä siitä enää yhtä paljon, mutta siltikin esim. juttujen kirjoittamisessa – päin vastoin kuin sinulla, joka pystyt kirjoittaa nopeasti ajatuksen virtasi – itsekritiikkini pakottaa minut sorvaamaan juttujani tavallisesti jopa useita päiviä ennen julkaisua, että ne tuntuisivat vähemmän typeriltä. Usein jätän myös julkaisematta. Taisi hurahtaa tunti jo tätä pientä kommenttiakin muotoillessa, heh.
Eetu
Joo, tuttua minullekin tuo ylimiettiminen! Minunkin blogiin olisi kyllä sanottavaa, mutta kaikki tekstit tuntuu helposti jäävän roikkumaan luonnoksiksi, enkä saa julkaistua. Kun just mietin että tämä kuitenkin on ihan typerä juttu, eikä se kiinnosta ketään tm. Sama usein livenä keskustellessakin. Ja joskus siinä mitä saan sanottua/julkaistua ei ehkä olekaan mitään järkeä, kun huomaan vääntäneeni jotakin aiheesta, josta minulla ei ollutkaan mitään sanottavaa. (Mutta nekin kerrat voisi nähdä niin, että ainakin sanoin/kirjoitin! Seuraavalla kerralla ehkä jotakin fiksuakin…)
Noita ylikriittisiä ajatuksia olen koittanut hillitä niin että kun huomaan kritisoivani itseäni, koitan vakuutttaa itseni siitä että olen hyvä miettimällä vaikka kehuja mitä olen saanut kirjoituksistani. Nythän taas olen koittanut rohkaistua bloggamaan ja myös kommentoimaan muiden blogeja.
Rolle
Iskä, minulla tällä hetkellä 95 luonnosta, lähes valmista kirjoitusta, joita en ole viitsinyt julkaista. Roskakorissa myös tekstejä. Pitäisi soitella, jää aina aikaeron ja töiden piikkiin…
Rauno
Oho, noistahan kirjoittaisi jo vaikka kirjan!
Hieno linnunrata. Onko oma ottamasi?
Yritetään soitella lähiaikoina.
Rolle
Kuva on Stocksnapista, joka on kätevä ilmainen kuvapankki, josta löytyy yleensä bloggaukseen osuva kuva. Palvelun kuvat ovat CC0 (Copyfree) -lisenssillä, eli niitä voi vaikka myydä eteenpäin jos kehtaa, eikä lupia tarvitse mihinkään.