Arkistomatskua
Otathan huomioon, että tämä on yli 9 vuotta vanha artikkeli, joten sisältö ei ole välttämättä ihan ajan tasalla. Olin artikkelin kirjoittamishetkellä 27-vuotias.
Kerrankin syntymäpäiväni on sunnuntai. Lepopäivä. Ei tarvitse tehdä mitään. Aamulla herätessäni vaimoni toivotti hyvää syntymäpäivää. Olin jälleen uonhtanut koko jutun. Mitä vanheneminen merkitsee minulle? ei oikeastaan enää hirveästi mitään muuta kuin että aika on kulunut taas vähän liian nopeasti.
Tuppaan ajattelemaan, että ikä on vain numero, mutta silti tuntuu että pää hajoaa vanhempana paljon helpommin, vuosi vuodelta jaksaa vähemmän tehdä tiettyjä asioita tai jos ei vähemmän määrällisesti niin ainakin vähemmän kerralla. Olenhan minä nykyäänkin hirveä multitaskaaja, projekteja ja rautoja on tulessa jatkuvasti ja univelkakäyrä on mennyt vuosikausia sitten lattiasta läpi. Mutta pikku hiljaa erityisesti ahdistushommeleiden myötä on tullut sellainen olo että liika on liikaa. Ahdistusta lisää ainakin kaaos, väsymys ja päihtymys ja vähentää järjestys, tolkku, ruoka ja lepo.
Olen vähentänyt Facebookin käyttöä tietoisesti koko vuoden, mutta hiljattain poistin kaikki Facebook applikaatiot ja ilmoitukset päältä. Käyn postaamassa sinne enää vain silloin tällöin, lähinnä bloggaukset ja firman asiat, vaikka ennen tuli pidettyä sitä vakiokanavana jokaista päivitystä varten.
Nykyään lähinnä ahdistaa kun siellä on liikaa tuttuja, sukulaisia, joihin ei ole tulut pidettyä yhteyttä. Toinen puoli on Facebookin yltiökaupallisuus, jota en halua tukea. Lisää näistä ajatuksista voi lukea kirjoituksestani ”Facebook on antisosiaalinen media”. Tänään kun menin Facebookiin, hirvitti jo etukäteen kuinka monta sataa ilmoitusta olisi odottamassa. Minulla on silti tapana kiittää jokaista onnittelijaa, se on ainoastaan kohteliasta.
En tiedä miksi en kirjoittanut viime synttäreilläni mitään, enkä oikeastaan muistakaan. Päivä oli viime vuonna lauantai, enkä muista edes tarkkaan mitä puuhailin silloin. Ehkä oli suurinpiirtein sama fiilis kuin tänäkin vuonna, eli jos sitä pari erikoisolutta saisi rauhassa nauttia niin se riittää. Minulle täydellinen syntymäpäivä on hetki loistavan imperiaalin stoutin kanssa pimeässä, savuisessa nurkassa doom jazzin soidessa. Plussaa on saunailta, lasten kanssa pelleily, elokuvat ja vaimon kanssa oleminen. Eli vähän kuin hieman kivempi ”normipäivä”, en minä muuta kaipaa.
Aiempia kirjoituksiani synttäreistäni:
- ”Neljännesvuosisata takana” (25-vuotta)
- ”Synttäripäivä” (24-vuotta)
- ”Pyörivä Rolle ei rullaannu vaan kukittaa elämän tietä” (23-vuotta)
- ”Jälleen vuotta iäkkäämpi” (22-vuotta)
- ”Syntymäpäivä vai kuolemanpäivä” (21-vuotta) (ja toinen teksti samana päivänä ”Happy Halloween”)
- ”Hulinaa viikosta toiseen” (19-vuotta)
- ”Tositarina marraskuun parhaasta päivästä” (18-vuotta)
- ”Syntymäpäivät” (17-vuotta) (ja toinen teksti samana päivänä ”Mahtavat syntymäpäivät”)
Olen viimeisen vuoden aikana saanut niin paljon hyvää, että en osaa toivoa mitään ihmeempiä lahjoja, enkä haluakaan. Läheisempiä on lähinnä jopa harmittanut vaatimattomuuteni, kun tyydyn vähään. Haluankin säilyttää tietynlaisen nöyryyden ja ajatella että ei kukaan mikään Jeesus ole. Itsetuntoni myötä egoni on kasvanut huomattavasti ja osaan olla ylpeä tekemisistäni. Joskus innostuessa luukutan ehkä liikaakin omia juttuja, mutta se lienee ihan terveellistäkin. Parempi näin päin kuin oman itsensä lyttäämistä jyrkänteen reunalle saakka.
Kirjoitukseni ”Leipäjonosta yrittäjäksi” sai yllättävän paljon huomiota sosiaalisessa mediassa siihen nähden, että kirjoitin sen reilun puolen tunnin aikana väsymyskoomassa maanantai-iltana vähän ennen kahtatoista. Vanhan itsetuntoni pohjukoista kumpusivat ajatukset että nyt taitaa tulla paskaa niskaan, mitähän muut minusta nyt ajattelevat kun tietävät miten pahasti olin elämäni umpisolmuun vetänyt. Vanhoille Rollemaan lukijoille tarina oli jokseekin tuttu, mutta halusin vielä tuon koosteen kirjoittaa ulos, sillä niitä asioita olin joutunut miettimään viime aikoina. Yllätyin kun jutusta ei tullut yhtään negatiivista palautetta, vaan pelkkää tsemppiä ja kiitosta. Luo uskoa omaan tekemiseen ja tietää että on oikealla polulla.
En ole koskaan järjestänyt isoja kekkereitä, enkä ole koskaan tykännyt olla jalustalla ja huomion keskipisteenä. Siksi syntymäpäivillä ei ole minulle samanlaista merkitystä kuin muille, koska tavallaan minulle paras päivä on sellainen että saan tehdä mitä haluan. Ja sellaisia päivät ovat olleet jo pidempään. Monilla kavereilla on hulvattomia kekkereitä kavereiden kanssa tai porukka järjestää yllätysbileet jonnekin mökeille paljuineen, mutta se ei ehkä ole minua. Toisaalta, joku vuosi voisi vaihtelukin kelvata, enkä sulje pois sitä että kolmekymppisjuhlissa olisi jotain muutakin kuin oleilua.
Juhlin syntymäpäiviäni perjantaina, jolloin lähdin oluelle ja sattumoisin olikin useampi kaveri samaan aikaan liikenteessä. Pelattiin Fifaa Sohwilla ja sen jälkeen mentiin Vihreään vielä yhdelle. Ai että minulla olikin kiva ilta. Kiitos kaikille!
Siitä on 27 vuotta kun ruskeatukkainen ja ruskeasilmäinen Roni Mikael Laukkarinen syntyi Jyväskylään. Edelleen Jyväskylässä ollaan ja kehitetään hommia eteenpäin. Tuntuu, että olen yhä se pikku poika pääni sisällä, enkä halua sitä muuttaa. Olen tyytyväinen siihen mitä olen.
Piditkö tekstistä? Tarjoa kahvit!
