Istun ja kuuntelen hiljaisuutta. Tytär ei ole kotona tänä viikonloppuna, koti tuntuu taas autiolta. Hämmentävää ajatella, että tulee pian elämänvaihe, jossa lapset eivät enää asu kotona. Asiat tapahtuvat niin äkkiä. Poika valittaa kesälomallaan, että aika kuluu niin hitaasti. Minä valitan, että aika kuluu niin nopeasti. On merkilistä, miten aika koetaan, vaikka minuutti on saman mittainen kaikilla.
Orastava päänsärky. Muistan, että päivän kahvi on jäänyt juomatta. Kai tuohon kofeiiniin on kehittynyt jonkinlainen riippuvuus, kun kroppa ei osaa olla päivääkään ilman. Ei välttämättä kovin hyvä asia, mutta menkööt. Sokeri ja kofeiini jäivät alkoholin jälkeen pysyviksi paheiksi. Kaikki piristeet ja päihteet joutaisivat roskiin, mutta elämässä pitää olla jotain muutakin hyvältä maistuvaa ja tuntuvaa kuin yrtit ja juoksulenkki.
Jos tämä päänsärky ei tästä pahene, voisin vaikka pelata jotain. Baldur’s Gatessa yli 45 tuntia täynnä.
Tässä kirjoituksessa on 161 sanaa.
Päivän saavutukset kirjoittamishetkeen (19:36) mennessä
Vuosi sitten tänä päivänä
Koodia ja pizzaa
Taas hurahti päivä liian nopeasti. Koodia, peliä ja myöhästynyt lounas rouvan kanssa. Puolet päivästä ei ahdista ollenkaan. Olen kuitenkin liian pää pilvissä ja ajatus Internetin ihmemaassa. On hankalaa olla läsnä, kun koodi vilisee mielessä. Pitäisi oikeasti rauhoittua nyt.
Tilaan Popolo-pizzan, jossa on kanaa, kirsikkatomaattia, rucolaa ja mozzarellaa. Lisukkeeksi otan naga-majoneesia kippoon. Juomaksi karpalomehua. Vaimo tilaa Risoton, jossa on jättikatkarapuja. Chilimajoneesi on täydellistä. Kuulemma hotkin, vaimo on oikeassa. Syön lautasen tyhjäksi alta aikayksikön.
Kotona jatkuu koodaaminen. Ehdin onneksi pelaillakin välissä.
En ole päivään tyytyväinen, vaikka olen saanut aikaan hienoja asioita kuten tämän. Jotenkin onnistun silti ahdistumaan ja pilaamaan kaiken. Miksi en voisi kerrankin olla itseeni tyytyväinen? Nyt on loma.
Kello on 00:39. Tuntuu kuin se olisi 20:39. Missä välissä tuli yö ja kaikki menivät nukkumaan?
Huokaus.
